1. luukku

Prologi

Lilly Lohikäärmeneito puhalsi huurua ikkunaan ja piirsi siihen sormella niin kauan, että sormenpää tuli kylmäksi. Hän piirteli kukkasia ja suuren sydämen, jonka läpi hän kurkkasi ulos. Oli vielä melkein pimeää.

Lilly luuli olevansa ainoa, joka ei malttanut nukkua suuren juhlan aamuna, mutta sitten hän näki, miten pitkä tumma hahmo irtosi metsän reunan varjoista. Pimeydenvelho Käämäkin oli jo hereillä. Lilly värähti ja veti villahaalarinsa kaulusta ylemmäs, vaikka eihän Käämää nyt pitänyt pelätä.

Keskitalven keskimmäisessä kohdassa Käämä oli aina tavallista paremmalla tuulella. Pimeydenvelho piti siitä, että lyhyet päivät olivat nopeasti ohi ja lumi teki maailmasta hiljaisen. Lilly työnsi kätensä piparipurkkiin ja rouskutti muutaman piparkakun Käämää tarkkaillen. Lopulta piparipurkin pohjalla ei ollut kuin murusia ja yksi avoimeen purkkiin loikannut suurisuinen öttiäinen. Lilly laittoi purkkiin lyijykynän, että öttiäinen pääsisi kiipeämään ulos sitten, kun oli kyllästynyt leikkimään kaikunsa kanssa.

-Huhuu, täällä ollaan, ollaan, ollaan! kuului purkista, ja sitten naurua.

Lilly jätti naurupurnukan paikoilleen ja kipusi alas ikkunalaudalta. Hän keittäisi teetä ja leipoisi uusia herkkuja. Sitten hän etsisi kauneimmat viittansa ja levittäisi kimalletta hiuksiin ja korvankärkiinkin.

Tarvittaisiinko lyhtyjä? Termoskannuja? Tähtikoristeita ja kulkusia? Kyllä, kyllä!

Joulutarinamme jatkuu huomenna, tule taas kurkkaamaan!

Vastaa