13. luukku

Keijukodissa Pomenian noin suunnilleen kahdeksan keijua olivat vähän myöhässä. Keijut söivät leipiä ja lusikoivat puuroa samalla, kun he kiskoivat esiin joulukoristelaatikoita.

– Ensin tiskataan ja siivotaan, jynssätään ja puunataan, komensi Lila, mutta muut keijut tiesivät, että oli muitakin vaihtoehtoja.

– Koristellaan mieluummin.

– Himmennetään valoja!

Pian keijujen kolo täyttyi hohtavilla hopeanauhoilla ja kultatähdillä, metallilinnuilla ja paperisydämillä ja kun koristeita jäi vielä yli, keijut koristelivat niillä itsensä. Ruttu tosin istui kukkaruukussa ja pureskeli oljenkortta. Hän mietti, että voisi laittaa yhden rusetin hiuksiinsa, mutta ei enempää. Ei hän ainakaan kilisisi. Keijut harjoittelivat tanssiesitystä, ja Ruttu livahti omille teilleen, ettei vain joutuisi mukaan piirileikkiin. Ehkä hän voisi esittää tänä vuonna oman tanssinumeron? Ruttu pyrähti liukkaalle oksalle ja alkoi harjoitella kärrynpyöriä, mutta silloin keijujen kolon ulkopuolella kuului jo ääniä. Kahden Tammipuun luona oli kokoontumispaikka. Siitä lähdettäisiin yhdessä etsimään tämän talven Joulupuuta.

– Hop hop! keijut pyrähtivät ulos.

Ulkona odottivat Vasemman Tammipuun Herra Hiiri, Unimestari Unonen, Musataikuri Trumpeteer, Sisu Lohikäärme, Teo Peikko, Koppis ja Lohikäärmeneito Lilly, laumoittain öttiäisiä, parvittain Liitelijöitä ja viimeisenä paikalle juoksivat Nitiäinen ja Natiainen. Pöllön Herra ja Rouva ja Pennut, Noita Perdita ja koko Pomenian väki saapui Tammipuiden luokse. He katsoivat taivaalle ja odottivat merkkiä.

-En jaksa odottaa, Pöllönpojat huhuilivat. -Koska se joulu tulee? Nytkö?

Joulutarinamme jatkuu huomenna, tule taas kurkkaamaan!

Vastaa