15. luukku

Koppis, Sisu, Lilly ja kaikki muutkin seurasivat pitkänä mutkittelevana kulkueena etummaisena kulkevaa Trumpeteeria. Trumpeteer soitti musiikkia, jossa ei ollut sanoja, mutta joka silti tuntui kertovan kaikkien tarinoita. Unonen kulki Trumpeteerin vieressä ja laittoi käden Trumpeteerin hartioille.

-Ystäväiseni, hän sanoi. -Me olemme menneet tämän matkan jo satoja kertoja ja aina tämä tuntuu yhtä ihmeelliselle!

Trumpeteer lurautti erityisen iloisen ja kiitollisen sävelen vastaukseksi. Kuusenkuiskeen puiden lumipeitteet heijastivat pomenialaisten lyhtyjen valoja ja Keijut pyrähtelivät kaikkien yläpuolella kuin karanneet joulukulkuset tai toiveet, joiden tiesi olevan totta tänä ihmeellisenä yönä.

Joulutarinamme jatkuu huomenna, tule taas kurkkaamaan!

Vastaa