16. luukku

Jouluntähti vilkutti yhä suurempana ja kirkkaampana. Se tuoksuikin, hieman palaneelle, enemmän merelle, kuumille hiekkarantojen hietikoille ja ruusutarhoille. Tähti laskeutui ja lämmitti, ja sitten se pysähtyi erään erityisen hienon ja ryhdikkään kuusen ylle. Siinä odotti tämän vuoden joulupuu, että tähti kiinnittyisi sen latvaan. Trumpeteer asteli puun juurelle ja tervehti puuta. Muu väki hajaantui, kiersi puuta ja suunnitteli minne mikäkin koriste ripustetaan ja missä kohtaa esitetään esitykset. Juuri kun kaikki olivat laskeneet korinsa maahan ja osa oli rullauttanut auki makuupussinsa, tähti ottikin uudestaan korkeutta. Ei se laskeutunutkaan tämän puun latvaan vaan jatkoi matkaansa. Tähti suuntasi kohti Käämän Korpimetsää.

-Käämän metkuja! kiljaisi muuan öttiäinen ja muutkin olivat ihmeissään ja peloissaan. -Käämän ilkeä loitsu! Käämä kaappasi joulun tähden!

Käämä, joka seisoi etäämpänä puuskahti.

-Naurettavaa! En kai minä omaa juhlaani pilaisi? Tänään minä juhlin vuoden pimeintä hetkeä. Tämä on minun juhlani. Te muut nyt satutte vain olemaan paikalla.

Sen sanottuaan Käämä kääntyi ja lähti seuraamaan tähteä.

-Toivotan teille mitä parhainta joulua. Voitte häipyä.

Lilly punastui suuttumuksesta. -On tämä kyllä minunkin juhlani. Joulu kuuluu kaikille!

Sen sanottuaan Lilly teki jotain, mistä puhuttiin pitkään. Hän ohitti Käämän sanoen ”anteeksi vain”, ja asteli juhlahuntu kimaltaen ensimmäisenä kohti Korpimetsää.

Käämä seurasi Lillyä, sillä menihän Lilly tähden suuntaan. Muutkin nostivat tavaransa ja lähtivät uudestaan liikkeelle. Nyt Trumpeteer ja Unonen tulivat viimeisinä. He katselivat toisiaan huvittuneina ja kulmiaan kohotellen.

-Jopas! Jopas sattuu ja tapahtuu, hymyili Unonen ja Trumpeteer nikkasi silmää soittonsa lomassa.

Joulutarinamme jatkuu huomenna, tule taas kurkkaamaan!

Vastaa