2.luukku

Nitiäinen ja Natiainen olivat pyörineet unissaan eikä kumpikaan herännyt sillä puolella sänkyä jossa luki ”Nitiäinen” tai mukin kylkeen kirjoitettuna ”Natiainen”. He olivat sängyssä poikittain eikä ollut aavistustakaan kumpi oli kumpi. Näin kävi usein, mutta aamun mittaan aina selvisi kumpi oli kumpi, joten eivät he jääneet sitä murehtimaan. He nousivat reippaasti ylös, työnsivät käpälänsä kirjailtuihin tossuihin ja hipsuttivat aamupuuhiin. Toinen nosti kasan pinnejä peilipöydän luo ja toinen veti sängyn alta esiin makuupusseja ja termospulloja.

– Tänään nukutaan Joulupuun alla! Jeeee!

He pitivät joulujuhlan leikeistä, tanssimisesta ja esityksistä, mutta aivan erityisesti he rakastivat Pomenian vanhaa perinnettä nukkua jouluyö Joulupuun juurella. Puettuaan kahdeksat lämpöiset sukkahousut ja korvaläpälliset hatut, he aikoivat mennä auttamaan valmisteluissa. Joulupuu piti löytää ja sitten siihen ripustettaisiin lyhtyjä ja koristeita, levitettäisiin havuja maahan, sytytettäisiin nuotiot ja katettaisiin notkuva herkkupöytä, jossa olisi sen seitsemää sorttia.

– Tulehan Nitiäinen, hihkaisi toinen oven suulta.

– Selvä Nitiäinen, vastasi toinen iloisesti, mutta sitten heidän suunsa loksahtivat auki.

– Sanoitko sinä… Nitiäinen?

– Sanoin. Sanoitko sinäkin… Nitiäinen?

– Sanoin, sanoin!

He tuijottivat toisiaan ja kauhistuivat:

– Jos me kumpikin olemme Nitiäinen, missä Natiainen on?

– Natiainen puuttuu!

– Natiainen on kadonnut!

Natiaista ei löytynyt sängyn alta, eikä ruokakaapilta, eikä muistakaan Natiaisen lempipaikoista. Kauhea hätä iski Nitiäisiin!

Joulutarinamme jatkuu huomenna, tule taas kurkkaamaan!

Vastaa