21. luukku

Trumpeteer teki mitä kuului. Hän käveli Joulupuun luo ja tervehti puuta. Puu hätkähti ja havahtui satojen vuosien unestaan ja nyökäytti takaisin. Pomenian väen piti totuttella hetken ajatukseen, että iloinen juhla vietettäisiin ihan oikesti…voiko olla totta…pakko se kai oli uskoa…jo on aikoja eletty…Käämän metsässä.

-Pahanen aika sentään! Käämä hermostui. -Joko puratte laukkunne ja jäätte, tai sitten häivytte! En todellakaan halua Joulupuuni juurelle kaltaistanne tuijottavaa laumaa! Te, ette ole ollenkaan kaunis näky!

Käämä nappasi Koppiksen käsistä lyhdyn ja ripusti sen puun oksaan. Muutkin uskaltautuivat jouluisiin puuhiin. Toiset kiinnittivät puuhun paperikukkia, toiset nauhoja, ja pian puu näytti juhlavalta.

Käämä vetäytyi kauemmas. Hän unohti toiset ja toiset unohtivat hänet. Hän vietti juhlaansa yhdessä ja silti yksin. Käämän katse lepäsi lempipuussaan ja tähdessä, ja hän oli niin ajatuksissaan, ettei kuullut mitään siitä valtavasta metelistä ja hössötyksestä, mikä väistämättä seurasi, kun koko taikakansa kerääntyi yhteen.

Joulutarinamme jatkuu huomenna, tule taas kurkkaamaan!

Vastaa