24. luukku

Vielä jaksettiin syödä joulujuhlan herkkuja, mutta sitten juhlijoita haukotutti niin, että leukaluissa natisi. Päivä oli ollut täynnä monia puuhia ja nyt oli kiva olla hiljaa ja antaa silmien painua kiinni. Joulupuun alle käpertyivät monen kokoiset ja muotoiset uneksijat. Tähti puun latvassa lämmitti yhä ja oli hyvä olla. Kultaisen yön toivotuksia, kuiskaamisia ja sitten ei kuulunut muuta kuin tyytyväistä tuhinaa. Juuri nukahtamaisillaan Koppis sattui huomaamaan ripsiensä raosta, että puu, joka oli unohtanut kasvamisen ja kukkimisen aikoja sitten, työnsi oksastaan esiin pienen vihreän nupun. Miten nupun joulun jälkeen kävisi? Talvi jatkui kuitenkin vielä kylmänä. Ehkä tähti jäisi lämmittämään nuppua, ehkä ei. Joka tapauksessa puussa oli herännyt ajatuksia ja niin vahvoja toiveita, etteivät ne jäätyisi pahimmissakaan pakkasissa. Koko Pomenia kulkisi hitaasti kohti kevättä. Lumet sulaisivat, purot virtaisivat ja Käämästä tulisi taas huonotuulinen ja vähän vaarallinen, mutta sekin oli osa vuodenkiertoa. Joulu oli varma merkki keväästä.

Joulutarinamme on päättynyt, kiitos kaikille lukijoille!

Vastaa