3. luukku

Nitiäinen ja Nitiäinen kiiruhtivat ulos etsimään kadonnutta Natiaista.

– Natiainen, missä sinä olet? Nitiäinen ja Nitiäinen huusivat kädet tötteröllä. He kurkistivat maata laahaavien puun oksien alle ja kivien ja kantojen taakse, mutta Natiaista ei näkynyt, ei varpaan, ei pikkusormen kynnen vertaa, se oli kauheaa.

– Mitä te etsitte? Käämän omapäinen ja kieromielinen Varjo suhahti uteliaana paikalle. Se haistoi Nitiäisten puuhassa narraamisen mahdollisuuksia.

Nitiäinen ja Nitiäinen selittivät, miten Natiainen oli kadonnut ja hänet pitäisi äkkiä, nopeasti, HETI HETI HETI löytää.

– Emme voi iloita joulusta, jos Natiainen ei pääse mukaan juhliin. Natiainen niin pitää juhlista!

– Jää paitsi Joulupuun koristelusta! Ei se käy, Nitiäiset parkuivat.

– Minä näin, kuinka Natiainen meni tuonne, Varjo valehteli ja muuttui Sisun ja Koppiksen telttaa kohden osoittavaksi nuoleksi. Nitiäinen ja Nitiäinen kiittivät ja lähtivät viipottamaan teltan suuntaan.

Joulutarinamme jatkuu huomenna, tule taas kurkkaamaan!

Vastaa