5. luukku

– Heippa! Ruttu-keiju pyrähti Varjon luo. -Kuulin, kuinka metsässä puhuttiin, että Varjo se osaa mitä tahansa paitsi pysyä nätisti paikoillaan.

Ruttukin osasi valehdella, vaikka se oli keiju.

– Mitäh, tietenkin minä osaan pysyä paikoillani, Varjo loukkaantui. -Mutta mitä tarkoittaa nätisti?

– Esimerkiksi, että muutut sydämen malliseksi ja pysyt sellaisena pitempään kuin kukaan arvaisi. Mutta tuskin pystyt, lisäsi Ruttu. -Varjot ovat niin hentoja, ettei niistä ole paikoillaan olemiseen. Pakko liukua aina paikasta toiseen ja sitä rataa.

– Höh. Minun ei ole pakko yhtään mitään! Varjo suuttui. -Oletko koskaan nähnyt minun tottelevan, oletko?

Ruttu pudisti päätään.

– Niinpä! Minä en tottele. Ei ole pakko jos ei halua.

Sen sanottuaan Varjo muuttui sydämenmuotoiseksi ja jäi puun juurelle.

– Kerro niille epäilijöille, että Varjo vietti koko päivän paikoillaan.

Ruttu lupasi kertoa ja lensi pois. Ei hän kuitenkaan malttanut olla kauempaa huutamatta: -Lankaan menit Varjo! Taikaolennot ne uskovat mitä vain!

Sitten Ruttu kävi sanomassa Sisulle, ettei uskoisi Varjon juttuja.

Varjo oli nolo ja harmistunut, mutta hetkessä taas ennallaan, valitettavasti yhtä ilkeänä ja epäluotettavana kuin ennenkin. Ja yök miten Varjo inhosi joulua! Päivä alkoi jo taas hämärtyä ja pian Varjo katoaisi toisiin varjoihin. Vaikkei Varjo sitä koskaan myöntänyt, se pelkäsi pimeää.

Joulutarinamme jatkuu huomenna, tule taas kurkkaamaan!

Vastaa