6. luukku

Nitiäinen ja Nitiäinen saapuivat sirkusteltalle yhtäaikaa Sisu Lohikäärmeen ja Teo Peikon kanssa.

-Meillä on katastrofi!

-Hirveä shokki!

-Ongelma!

-Ja Pulma!

-Tultiin kysymään neuvoa.

-Koppikselta!

-Me olimme leikkimässä, Sisu kertoi omasta ja Peikon puuhista.

-Nyt pitää vääntää turkkia kuivaksi ja lämmitellä, Peikko selvensi lumipaakkuja ropisten. -Kertokaa sitten sisällä mikä on hätänä. Me autamme niin hyvin kuin osaamme.

-Ei saa tulla! Koppis karjaisi teltan sisältä ennen kuin kukaan ehti varpaita pidemmälle. Sisu, Teo, Nitiäinen ja Nitiäinen peruuttivat takaisin ulos.

-Koska saa? Sisu huusi Koppikselle. -Meillä on kylmä ja tärkeää asiaa. Jokin…mitä ne olivat? Shatastrofi ja kokki! Pongelma ja ulma!

-Odottakaa hetki, kuului sisältä.

Hetken päästä Koppis tuli ja avasi kankaisen telttaoven.

-No niin, tervetuloa, mutta katsokaa mihin astutte. Älkää sotkeko, älkääkä varsinkaan herättäkö lepakoita.

Koppis muistutti Sisua ja Peikkoa aina uudestaan ja uudestaan siitä, että talven ajan sirkusteltassa piti jutella hiljaa. Ei saanut huutaa eikä varsinkaan leikkiä tyynysotaa, sillä lepakot roikkuivat teltan perällä talvihorroksessa. Koppis oli kutsunut ne kylään koko talven ajaksi ja piti kunnia-asianaan huolehtia niistä oikein hyvin.

-Oho.

-Pikku paketteja.

Nitiäinen ja Nitiäinen huomasivat, että jokaisen lepakon alla odotti pieni hauskasti koristeltu lahja.

Joulutarinamme jatkuu huomenna, tule taas kurkkaamaan!

Vastaa