7. luukku

-Lepakot nukkuvat joulun ohi, Koppis sanoi. -Mutta kun ne keväällä avaavat pikkuiset silmänsä, ne saavat lohdutukseksi paketin.

-Mitä niissä on? Sisu uteli.

-Kameekoruja ja taskulamppuja. Heijastimia ja villahousuja. Minä tunnen lepakot, sillä olen itsekin taitava lentäjä. Minulle lahjojen keksiminen heille oli helppo juttu.

Koppiksen oli ollut helppo keksiä lahjoja lepakoille, mutta muuten hän ei puhunut ihan totta. Koppis oli kömpelö lentäjä, hänhän oli pörisevä Kuoriainen eikä ollenkaan näppärästi ja keveästi liitävä kuten lepakot.

-Toivottavasti ne näkevät kauniita unia, Koppis mietti katsellessaan roikkuvien rukkasien näköisiä tuttaviaan.

-Mistähän ne uneksivat? Peikko kysyi. -Millaisia unia lepakot näkevät?

-Et voi ymmärtää, sillä et osaa lentää, Koppis tokaisi ja ohjasi porukan pois lepakoiden uninurkasta. -Te ette ymmärrä, hän toisti. -Älkää edes yrittäkö.

-Pyh, sanoi siihen Peikko, mutta ei viitsinyt väitellä.

Joulutarinamme jatkuu huomenna, tule taas kurkkaamaan!

Vastaa