9. luukku

Koppis pöristeli huuliharpulla pompottelevaa ja rytmikästä musiikkia, joka irrotti kaikkien töppöset maasta tanssin pyörteisiin. Sen verran hillitysti kuitenkin tanssittiin, etteivät lepakot heränneet. Kun kaikilta valui hikipisaroita ja posket olivat punaiset kuin mansikkamehu, pidettiin tauko. Tanssiminen teki iloiseksi, mutta Natiainen ei ilmaantunut paikalle.

-Jos tanssi ei auta, sitten en tiedä mikä, Koppis pudisti päätään. -Paras kun lähdette kysymään Pöllöltä neuvoa.

-Niin teemme.

-Teemme niin.

Nitiäinen ja Nitiäinen söivät vielä suuret kakkulohkareet, ettei tulisi matkalla nälkä ja sitten he lähtivät käsikädessä. Sisu ja Peikko jäivät ihmettelemään ja ihastelemaan Koppiksen telttaan luomaa kaunista joulutunnelmaa. Lepakot näyttivät roikkuessaan joulukoristeilta, mutta niiden lisäksi katosta roikkui kaikkea muutakin. Koppis oli ripustanut yhteen nauhaan Sisun sukkia, toiseen omat viittansa ja ompelutarvikkeet, kirjavat lankarullat, napit ja helmet. Hän oli askarrellut myös käpynauhoja ja pihlajanmarjaketjuja ja teltan lattialle hän oli levittänyt kauneimmat matot. Yhtään ei haitannut, että kaikki Sisun ja Koppiksen teltassa oli ripsuista ja kulunutta.

-Kiitos kun teit kodistamme näin hienon, Sisu sanoi ja rutisti Koppiksen haliin. Koppis kiemursi äkkiä irti. Hän ei ollut mikään halailija.

-Joulujuhlaa varten leivomme vielä lisää kakkuja ja keitämme puuroa, Koppis kääri hihat ja hoputti Sisun ja Peikon hommiin: – Sisu, hae halkoja. Peikko, pidä hella tulessa. Minä teen taikinat ja mittaan ryynit!

Joulutarinamme jatkuu huomenna, tule taas kurkkaamaan!

Vastaa