Kurkkaa Pomenia- satujen lumottuun maailmaan!

Unien Satumaa Pomenia on täynnä iloa, leikkiä ja sydämeltään suuria olentoja, mutta eräänä keväänä kaikki kauneus kasvaa niin upeaksi, että Pimeyden velho Käämä pelästyy ja muuttuu vaaralliseksi. Käämä haluaisi, että kaikki lopettaisivat tanssimisen ja leikit ja eläisivät kuten hän itse, hiljaa ja huomaamattomasti. Käämä uhkaa lopettaa Taikapölyn keräämisen ja jakamisen ja se tietäisi loppua taikamaailman taialle. Kevään pelastamiseksi tarvitaan ennustettu sinnikäs sankari, paljon erilaisia asuja, heittäytymistä ja lentämistä, voileipiä ja rohkeaa seikkailuseuraa.

Sisu ja Teo Takkutukka

Sisu ja Peikko lähtivät Kukkakedolle keijujen luo.
– Kerro Pomeniasta, Peikko pyysi heidän kävellessään.
– Pomenia, maiskutteli Sisu suullaan, on kauneutta.
Kauneudessa on synkyyttä ja pimeyttä, ihan vain siksi, että kauneuden näkisi tarkemmin. Tiedätkö, jos laittaa suuhunsa happaman mustikan ja sen jälkeen makean, makean huomaa paremmin.

Keijujenkolo

”Aurinko suikersi yhden kiemuraisen säteen keijujen kodin ikkunasta sisään. Hän kutitti keijujen neniä ja kertoi, että oli aamu.

Seitsemästä sänkypesästä alkoi kuulua pieniä kilahduksia, äännähdyksiä ja värikkäiden tilkkupeittojen alta nousi seitsemän päätä ja kimaltavaa siipiparia.

-Tänään on uusi päivä. Se syntyy nyt kun Aurinkoinen nousee.

-Se on siis syntymäpäivä!

-Tämän päivän syntymäpäivä!”

Taikalinna

”Pomenian Sinisen metsän keskellä kohosi kaunis lasilinna ja se kuuli Lillyn ja Hiiren avunpyynnön.

Taikalinna värähti, tärisytteli kierreportaitaan, helkäytti kristallikruunujaan, ja niin viesti kulkeutui linnassa asuvalle Prinsessa Petronellalle.

Prinsessa Petronella huolestui, mutta onneksi hän tiesi mitä tehdä. Hän odotti iltaa. Sitten hän kiipesi paljasvarpain mekon helmat kahisten liukkaalle katolle. Huipulla hän otti tukea katon helmiäisnupista ja kertoi kevään vaarallisuudesta Tähdille ja Kuu-ukolle. Koko taivas halusi tietysti auttaa. Pomenia täytyi saada keväästä kesään, pienistä nupuista auenneisiin kukkiin ja kuoriutuneisiin unelmiin.

Prinsessan juteltua, Tähtien ja Kuu-ukon valo laskeutui Pomenian Sinisen metsän keskelle Taikalähteeseen. Valo kulkeutui Taikalähteen kirkkaan veden läpi pohjaan saakka ja pohjamudista kohosi vastaus. Kultaiset kirjaimet helkähtivät lähteen pintaan ja vesiöttiäiset hiihtivät niiden päällä ihmeissään.”

Peikko ja sydänpuu

”Kuuset kuiskuttelivat yhä järjettömiä, mutta myötätuntoisina, valuttipa joku pihkaakin kyljestään ja yritti kurottaa pehmytkerkkäisimmän oksansa Peikkoa silittämään.

Silloin kaiken keskellä, tai ehkä kaiken takaa, hiljaisena, mutta sinnikkäänä, kuului säveliä. Peikko pyyhkäisi nenäänsä ratamonlehdellä ja herkistyi kuuntelemaan. Nuotti seurasi toista, musiikki kiipesi ylös ja alas, teki kiemuroita ja kutsui. Peikko nousi ja seurasi. Peikon käpälät olivat nyt kevyemmät eikä enää itkettänyt. Peikko kiipesi suhisevat sammalikot, rapisteli varpujen seassa ja Peikon kulkemisen äänet sopivat osaksi musiikkia.

Sävelet ohjasivat Peikon metsän keskellä olevan suuren ja säkenöivän puun luokse. Puussa kasvoi sydämiä, ei vaan kukkasia, ei vaan sydämenmallisia kukkasia ja perhosia, paperisydämiä ja kangassydämiä, repaleisia ja ehjiä, rautaisia, kivisiä, kimmeltäviä ja pörröisiä, kaikenlaisia. Jokainen sydän oli erilainen ja puu oli hyvin hyvin hyvin kaunis.”

Käämä

Peikko ja Sisu pulputtivat hetken, vaihtoivat kuulumiset. Peikko kertoi Trumpeteerista ja ennustuksesta ja Tähtien kimalluksesta lähteessä.

-Pimeässä on kivaa. Pimeässä näkee kauniita asioita. Ihmisenä pelkäsin pimeää, nukuinkin valot päällä, mutta täällä en pelkää, en varsinkaan tässä sinun kanssasi.

-Niin, Sisu tuumi ja sen ajatuksissa raksutti iso oivallus: – On pimeyksiä, joita en pelkää, mutta sitten on sellaisia pimeyksiä joihin en haluaisi edes kurkata.

-Niin kuin tahallinen ilkeys, Peikko mietti, mikä olisi pahasti pimeää.

-Niin kuin se, jos ei halua auttaa sellaista, joka tarvitsee apua, Sisu lisäsi.

-Ja niin kuin se, että haluaa pakottaa muut elämään samallalailla kuin itse, sanoi Peikko miettien Käämää. -Että jos ei tykkää tanssia, muutkaan eivät saisi. Tai että luulee käskyttämistä ystävyydeksi. Käämä komentelee Rosvokoiraa.

– Ei se koira kyllä paljoa tottele, Sisu hörötti. -Koira vain liepeilee Käämän luona niin kuin Varjokin. Käämällä ei ole oikeasti ketään, joka tottelisi sitä kunnolla. Käämä taitaa kyllä komentaa ja totella itse itseään. Hän komentaa itseään niin tiukasti, ettei ole vapaa. Rastii vain päiviä yli.

Käämä loitsui Pomenian värit pois!

Kokeile saatko taiottua värit takaisin Pomenian karttaan?