Tervetuloa Unien satumaahan Pomeniaan!

     Ruonalan rotko

Käämäkallosta suoraan vasemmalla on rotkojen rotko. Toiselta nimeltään “Rosvo rotko” (tarina tästä kerrottakoon ihan omana satuna joku toinen kerta). Pimeällä ei suositella kävely ja vaellusreitiksi, sillä tuuli pikku vuorten ympärillä on arvaamaton mutta oikein tuulisina ja myrskyisinä päivinä päivällä on mitä parhain liitely ja lentoharjoittelupaikka.

            korpimetsä

Käämäkallon vieressä, lähellä ja ympärillä on Korpimetsä, jossa kasvaa kipristellen kuivaa, nuivaa ja melkein sijoillensa jäänyttä kipukasvuista kippurapuuta. Maa ei ole tavallista sammalmetsää vaan tomumaata risuineen ja tuulenpesineen. Metsän reunamilla seisoo riveissä kuin muureina Nappaajakuuset, jotka joka yö vaihtavat vartiointipaikkaansa Käämän mailla, etsien vanhoja ja uusia napattavia pitkillä tiukasti tarttuvilla käsillään.

            Taikalähde

Keskellä Kuusen Kuisketta on salaperäinen Taikalähde ja Sydänpuu. Taikalähde ennusti Teon tulon ja ennustaa kaikkea muutakin, kun sillä tuulella sattuu olemaan.
“Sävelet ohjasivat Teon metsän keskelle suuren säkenöivän puun luokse. Puussa kasvoi sydämiä – ei vaan kukkasia – ei vaan sydämenmallisia kukkasia – ja perhosia, paperisydämiä ja kangassydämiä, repaleisia ja ehjiä, rautaisia, kivisiä, kimmeltäviä ja pörröisiä, kaikenlaisia. Jokainen sydän oli erilainen. Puu oli hyvin, hyvin, hyvin kaunis.”

            nättiniitty

Nättiniitty on keveä, kaunis ja laaja niitty, jolla Öttiäiset ja kaikki pikkuiset asuvat mm. Leppis Peppis, Amppis Pamppis, Nuttu ja Ninni, Nitiäinen&Natiainen. Aurinkoinen kimalluttaa Nättiniityn, Tammipuut ja Kukkakedon. Tämä on hänen lahjansa Unien Satumaalle. Nättiniityllä myös kokoonnutaan, jos tarvitaan paljon tilaa esimerkiksi tanssimiseen, juoksemiseen, hätäkokoukseen tai kierimiseen. Lillyn koti on Nättiniityn reunalla ja aivan Kukkakedon laidalla. Koti on kuin piparkakkutalo ja kaunis kuin karkki. Joka päivä lohikäärmeneito Lilly etsii koko päivän Satumaan kauneinta kukkaa. Etsii ja aina löytää kunnes kesä loppuu ja tulee talvi.
”Mökin ovi oli auki, joten Sisu ja Teo kävelivät sisään värikkäiden räsymattojen, kiikkuvien kippopinojen, seinämaalausten ja vinkuraisten kristallikruunujen täyttämään pieneen kotiin.
– Heissan Lilly, Sisu sanoi ja Lilly käännähti ilahtuneena.
– Hei, kiva kun tulitte, Lilly vastasi ja hymyili.”

         käämäkallo

Käämäkallo on synkeä ja halkeillut metsä, täynnä mahdollisuuksia saada kenkänsä rikki ja säärensä verille. Pimeydenvelho Käämän luola sijaitsee Käämäkallossa ja Lepakot pujottelevat puun rankojen välissä. Muuten Käämäkallossa ei kukaan lennä eikä leiki. Ei huvita eikä saa ja varsinkin kaikki on kielletty. Menkää pois.
”Vieras paikka tuoksui vieraalta ja kuulosti väärällä tavalla hiljaiselta, tyhjältä, kuin joku olisi lähtenyt sanomatta hyvästi. Missään muualla Pomeniassa ei ollut niin epäkohteliasta. Omalla tavallaan Käämän metsä oli kuitenkin kaunis. Puut ojentelivat luunvalkeita lehdettömiä oksiaan ja kuivasta maasta nousi välillä hiekkapölyä ilmaan näyttäen usvalle.” -Käämäkallon metsä on Pomenian lahja Käämälle. Sisu selitti. -Kasvit täällä eivät kärsi. Ne eivät ole koskaan eläneet huolettomina tai pudonneet tuolilta naurusta. Pomenia ei kiusaisi kasveja, nämä ovat vapaaehtoisia. Ne kävelivät tänne ja istuttivat itse itsensä, näin kerrotaan, mutta en ole varma onko se totta. Aikaa on mennyt.”

         Kuusienkuiske

”Jos kuiskaat puille salaisuuden, älä ihmettele jos tuuli kuiskaa sen kaikkialle” Supattelevat kuuset suhisevat silloinkin, kun ei tuule. Hupsuja runoilevat puut ojentelevat kerkkäsormiaan ja valuttavat myötätuntoisina pihkaa. Kuuset kertovat salaisuuksia ja opastavat metsässä kulkijaa. Kuusien Kuiske on turvallinen metsä leikille, seikkailulle ja ystävyydelle.
Alue on suurin sekä salaperäisin. Pehmeää sammalmätästä ja hieman sammaltunutta kivikkoakin. Monen satuhahmon koti löytyy juuri täältä, koska sammalmetsä on kodikas, pehmeä ja turvallinen.
Keskellä on Taikalähde ja Suuri Sydänpuu. Paikka minne mennään juhlistamaan rakkautta, tuntemaan rakkautta tai löytämään elämän suuri sävel uudelleen. Kuu-Ukko kimalluttaa kuuset, Katinkullan, sammalmättään, saniaiset ja Jaakkimajoen Utuisen Usvan. Tämä on hänen lahjansa Kuusien kuiskeelle ja Pomenialle.

         Sirkusteltta

Sisu hankki sirkusteltan kiertävältä romukauppias Florentiino Trebellolta. Teltta on punavalkoinen ja kangas kahisee, kun Sisun kämppis Koppis kuorsaa. Vaikka teltta on ostettu, niin on se itse kyhätty, vanha ja kiertotalouden helmi mutta oih, niin kaunis sirkusteltta aarteineen kuin olla ja voi! Sisällä on kamiiina, jossa Koppis laittaa ruokaa, Koppiksen ompelutarvikkeet, Sisun sukkalajitelmat, riippukeinuja, lyhtyjä, kylpyamme ja kaikkea muuta tähdellistä. Teltan tapissa on kiinni Sisun ja Koppiksen Suuren suuri Seikkailupallo ja Peikko on niin sinne kuin kotiin aina hyvin tervetullut.

            kukkaketo

Kukkakedolle laskeutuu aamun varhaisen hiivinnän hetkellä Taikalähteestä kohoavaa Taikapölyä enemmän kuin minnekään muualle. Kukkaketo kimmeltää Taikapölystä kuin tähtitaivas olisi pudonnut nurmikolle, ja yöllä on kuin seisoisi kahden taivaan välissä. Päivisin keijut keräävät Kukkakedolla Taikapölyä pikkuisiin pusseihin. Syksyllä kukat kuihtuvat ja Tammipuun lehdet tippuvat. Tekeminen muuttuu siivoamiseksi, säilömiseksi, talveen varaudutaan. Talvella Kukkakedossa rakennetaan lumilinnoja ja hiihdetään. Keväällä puro laskeutuu Kukkaketoon Nättiniittyä pitkin. Puroon rakennetaan patoja, lasketaan alas kaarnaveneillä, joiden kyydissä ollaan itse ja juhlitaan, koska kesä on tulossa!

          kristallijärvi

Talvella kirkas ja ihanainen jää peittää järven pinnan ja pomenialaiset yksi ja toinenkin esittelevät taitojaan sekä temppujaan järven jäällä. Kuinka nauttia kauneudesta talvisin? Vastaus on tässä: Kristallijärvi on parasta kaikkina talven riemukkaina päivinä. Jääpiknikille!
Kesällä lumivalkeat joutsenparit tekevät pesänsä rantakaislikkoon ja poikasten kuoriutuessa on se nähtävyys ja suuri tapahtuma. Moni käy ihailemassa sekä ihmettelemässä elämän ja kasvun kauneutta. Joka vuosi pesiviä joutsenia on aina muutama enemmän sillä edellis vuoden poikaset palaavat aina takaisin synnyinsijoilleen. Joutsenten vuoksi Kristallijärvi on kesäisin nimeltään Joutsenlampi. Kuinka kaunista!

           taikalinna

Sinisen metsän polun päässä korkean kukkulan mäen päällä kohoaa lasinen linna. Se on Taikalinna, joka on Prinsessa Petronellan, Lumi Kultaisen ja Kultaisen linnun koti. Prinsessa kulkee Taikalinnan kierreportaita, supattelee sen värikkäiden seinien kanssa ja ratsastaa Taikalinnan pihalla yksisarvisen Lumi Kultaisen selässä seisten. Linna tuntee, näkee ja kuulee. Puhuu vain tarvittaessa. Taikalinna sädehtii Aurinkoisen, Kuun ja Tähtien alla ja ottaa vastaan myös Taikapölyn, jonka Keijut pudottavat kattoluukusta Prinsessalle.

          sininen metsä

Pyhä paikka. Siniset puut kimaltavine safiireine, timantteine ja jalokivine lumoavat. Utuinen usva tekee paikasta uskomattoman kauniin ja rauhaisan. Kaikkien mielestä (paitsi Käämän) Sininen metsä ja Taikalinna ovat yhtä kauniit kuin Prinsessa itse. Taikalinnaan pääsee Sinisen metsän Sulopolkua pitkin kävelemällä mutta vain he, joilla on hyviä ajatuksia. Lumi Kultainen laiduntaa Sinisessa metsässä ja kimaltelee kilpaa puiden kanssa.

             tammipuut

Oikean puoleisessa Tammipuussa on puukerrostalo, jossa asuvat keijut omissa koloissaan, lentelevät ikkunoista sisään ja ulos ja käyvät tervehtimässä vasemman puoleisessa puussa asuvaa Herra Hiirtä. Hiiri viihtyy omissa oloissaan ja kotona, joten koti on todella kodikas pikku takkoineen, mattoineen ja kerättyine aarteineen. Tammipuiden välissä on salainen ja näkymätön portti toisiin maailmoihin, jonka vain Unimestari Unonen osaa avata.

       Korvenkaakki

Tästä eteenpäin on kaikki suurta ja mahtavaa, sillä Korvenkaakki on Jättiläisen maita. Matka ja tutkimusmatkustelu tästä eteenpäin on omalla vastuulla. Älä kuitenkaan sen vuoksi seikkailematta jätä. Sä takuulla yllätyt!

            karhuvuori

Kuníngas Mesikämmenen koti.Uljaat vuoret hipovat taivasta ja ikuinen lumi koristaa niiden korkeimpia huippuja. Illalla kun melkein kaikki ovat nukkumassa, voit Jaakkimajoen siltaa ylittäessäsi nähdä Pomenian merenneidot uiskentelemassa Mansikkamerellä. Laineilla neitoja leikittää Merikäärme Hulda Huoleton.

        Wanha ikimetsä

Niin vanha ja ikuinen ettei sen syntytarinaa muista kukaan. Salaisuudet on sammalmetsiin kätketty ja ken ne löytää, on ikuisesti onnellinen. Ikimetsä on ollut aina ja tulee aina olemaan. Olipa kerran ja olipa ikuisesti Wanha Ikimetsä.

          vänkävuoret

Noita-akka Perditan Möksän vieressä on Vänkävuoret, joiden yli ainakin kerran vuodessa jos toisenkin Perdita lentää yhden kerran etuperin, toisen takaperin ja kolmannen ihan miten haluaa. Nimensä Vänkävuoret ovat saaneet vänkäämisestä, missä Perdita on voittamaton mestari. Vuorten edessä Mansikkameressä on ankkuroituna aarrelaiva Tuulientuiske. Ken sillä maailmoja valloittaa, olkoon vielä salaisuus, vai arvaatkos jo kuka?

               Möksä

Näitkö satukukkien ja puiden määrän? Oliko liikaa pilkkua, raitaa, koristetta, hörhelöä, hässäkkää, väriä, vaihtelua, meteliä ja pauketta? NIIN PITÄÄKIN OLLA, sillä Möksä on Pomenian noidan Perditan ja Miukku Maukkusen maailmojen paras koti. Korkeita paikkoja pelkäävän luutakissa Maukkusen lisäksi Perditalla on lemmikkinä meriliskon poikanen Luikku, jota Perdita hoitaa rakkaudella, herkkyydellä, herkuin rupsuttaen ja rapsuttaen.

         Taika-joki

Tarina kertoo, että nimensä se sai Pomenian ensimmäisen poikakeiju Taika Timotein mukaan. Iloinen, onnellinen, riemukas, suloinen, näyttävä, hieman arvaamaton ja ujo. Talvella taikuuksia täynnä, keväällä kimallusta, kesällä kauneutta ja syksyllä suuria seikkailuja. Uskallatkos laskea kanootilla Käämäkallon ohi? Entä löydätkö kartasta Ystävyyden sillan? Tiesitkö, ettei kauniimpaa olekaan kuin täysikuu ja taianomainen yöllinen jokilasku. Lohikäärme Sisu tekee sen sukeltaen ja kroolaten ja kukin miten hassusti haluaa!  

katso pomenian satukarttavideo ja ihastu!