Tagi-arkistot: Illustrate

Snap, crackle ja pop!

 

Luoja mitä kaaosta ja poksauksen pamauttelua on ollut tammikuusta tähän päivään saakka eikä loppua näy! Olen oppinut sen, että silloin kun kaikki pyörii, hyörii, menee suurista ja syvistä syistä uusiksi niin silloin pitää keskittyä. Tämä tarkoittaa selkeyttämistä ja selkeyttäminen karsimista. Luulin kuvittavani kirjaa rauhallisesti aina tammikuusta maaliskuuhun mutta pöllön päivät mitään kirjoja on kuviteltu. Kaikkea muuta..


Mitä muutoksia sitten on tulossa? No, tehtiin isojen onnistumisten myötä (joista toivottavasti saadaan jotain julkistaa ennen kesää) yksinkertainen päätös, että luovumme suoramyynnistä. Kaikkea ei vaan pysty tekemään samaan aikaan, ja varsinkaan kun pitää luoda sisältöä ja uutta, vaikuttaa, rakentaa sekä viedä jotain vielä maailmallekin.

Tällä hetkellä OMMELLINEN myy Pomenian kankaita kuin myös niistä valmistettuja todella laadukkaita Suomessa valmistettuja tuotteita. TARRAVIMMA edustaa jatkossa Pomenian painotuotteita aina tarroista tapetteihin. Valikoima on heillä muuten valtava! Pomenian kirjat, lautapelit, toimintakortit, kortit, julisteet sekä kaikki muu tuleva tiedotetaan, kun tuotteet ovat käsissä. Ja uusia tuotteita on tulossa mutta jatkossa niitä myyvät lisenssein vain Pomenian valtuutetut jälleenmyyjät ympäri Suomen.

Ps. Mikäli haluat Pomenia-tuotteiden lisenssimyyjäksi niin juuri nyt on aika toimia sillä oikeudet ovat yksinoikeudellisia.

Fields marked with an * are required


Valtavan ihana ja hieno asia on luvassa heille, jotka sadunmaailmalle ovat sydämensä menettäneet sillä ei Pomenia mihinkään häviä. Päinvastoin. Mukaan tulee lisää ammattilaisia ja osaavia tekijöitä Suomen ulkopuolelta. Tiimi on nimittäin täydentynyt ja sen salaisuuden voin kertoa, että pääpaino on satujen ja mielikuvitusmaailman lisäksi opetus ja varhaiskasvatuksessa seikkailua, taikuutta ja hulvittelua unohtamatta.

Verkkokauppa siis voimissaan vielä helmikuun loppuun saakka ja sen jälkeen koko maaliskuu menee muutosten mahdottomuuksissa MUTTA huhtikuussa uusin kevättuulin. Silloin puhallellaan kuiskutellen keiju ja peikkomaisen metsämäisiä satujuttuja sekä ripotellaan taikapölyä sinne tänne. Sovitaan ettei jakseta mitään odottaa mutta kuitenkin jaksetaan ihan jättebra tunnelmissa. Näin ainakin meidän koko mahoton tiimi ja minä mukana muiden puolesta kirjoitellen.

Taikuutta päiväänne!


satutaiteilija Petronella

Kuvitusmatka No. jotakin

Tässä se nyt on: Pomenia-Unien Satumaa kirjan tekstit yksissä kansissa! (ja joo, muutama kuva vielä tekemättä MUTTA kolmen vuoden puristus.) Huh ja juhuu!
On muuten ollut sellainen show koko kirjaprojekti, että jos olisin etukäteen tiennyt, en olisi tehnyt. Onneksi en tiennyt ja yhtä onneksi päätös tehdä, työstää ja saattaa loppuun ei uupunut matkan varrella, vaikka enemmän kuin useasti oli mielessä antaa periksi. Uupumusta lisäsi se, että samaan aikaan oli monta muuta rautaa tulessa, paljon uuden oppimista ja matka kohti tuntematonta ja epävarmaa. Yhteenveto on, että tuhannesti helpompaa kertoa tarinoita, piirtää kuin muuttaa tarina kirjoitetuksi kirjaksi. Näin ainakin minulla. Olen kuitenkin ollut onnekas, sillä auttamassa ja työstämässä on ollut ammattilaisia ajanpuutteeni vuoksi ja myös siksi, etten minä ole kirjailija-kirjailija. Olen tarinoija, satuilija, maailmojen luoja ja siinä on eroa satuilla kuin kirjoitella kirjoja. Monta tekijää mukana lisäsi myös hajontaa teksteissä, näkemyseroja ja vääntöjä. Tästä syystä sitten otin aikalisän ja syksyllä aloitin alusta. Maailma nähtiin uusin silmin, avoimin mielin ja oli uskomattoman ihana tunne palata takaisin teksteihin ja Pomenian pariin. Päätös pitää tauko ja ottaa mukaan uudet yhteistyökumppanit oli onnistunut. Ensimmäinen versio hiottiin kustannustoimittajien käsissä juuri sellaiseksi mitä pitääkin.
Sitä tässä mietin, että onko kirjoittaminen ja taiteellisten töiden loppuunsaattaminen aina yhtä hankalaa ja jos on niin miksi? Tiedän, että vaikeinta on lopettaa ja päästää irti, sillä työtään voisi hioa ikuisesti ja parannella ilman deadlinen deadlineä. Mutta silti, että luopuminen ja loppuunsaattaminen on kolmen vuoden pyörittely….jaa-a..Minä todella harkitsen pitkään ennen kuin aloitan toisen osan kirjoittamisen. Pomenia-Unien Satumaa on kolmiosainen eli kaksi osaa vielä tulossa. Joskus.


On ollut tärkeää ja mieltä lämmittävää huomata, että kaikesta digitaalisuudesta huolimatta kirjalla on edelleen asemansa, lukijansa ja ymmärtäjänsä. Ja yhtä uskomattoman ihanaa on, että perheet, joissa kirjaa testattiin ottivat omakseen ja arkeensa Pomenian satumaailman ja hahmot. Leikkejä leikitään ja tarina jatkuu monessa eri muodossa. Tämä on minulle yhtä kuin SUPER onnistuminen!
Vielä on kuvitusmatkaa jäljellä ja tekemistä rikkoo koko ajan kaikki mahdollinen. Olen tammikuun lopulla menossa Manchesteriin elämäni suurimpaan tapaamiseen, joka mahdollistaa mahdollisesti unelmat. Tätä varten piti tehdä uudet Pomenia trailerit ja markkinointimateriaalit vastaamaan sitä mitä olemme. Nämä tulivat minun tehtäväksi, sillä olen valitettavasti tässä vaiheessa paras kertomaan tarinan juuri sellaisena miten se tulee kertoa. Pomenian satua kun ei kerrota tekniikka edellä vaan maailma, joka on satukuvia, musiikkia ja tunnetta. Ulkona on muuten mitä kaunein taikatalvi ja lisätäkseni taikuutta niin hyppäytän teidät hetkeksi kirjan tarinan alkuun ja mukaan seikkailemaan. Pätkä siis kirjasta olkaa hyvä, ja kun katsot kuvituskuvaa oikein tarkasti, niin saatat löytää Unimestari Unosen ja paljon paljon muutakin. Moroloiskis!

Ja ps. lastenhuone on juuri sellainen kuin pitääkin olla eli satua, seikkailua, sotkua ja leikkiä täynnä!

”Äiti sammutti valot ja lähti huoneesta, mutta jätti oven raolleen. Verhojen takaa tuuletusikkunan raosta huokui kevyt tuulenvire Teon hämärään huoneeseen. Kuu-Ukon lisäksi ikkunasta kurkisti sisään Unimestari Unonen, joka tuskin oli uskoa silmiään. Siinäkö se nyt oli? Löytyikö se jo? Pieni ja sinnikäs? Kyllä, tuo lapsi oli selvästi omanlaisensa napero! Unonen viskasi huoneeseen täyden kourallisen taikapölyä, joka leijaili tuulenvireen mukana hentona aavistuksena Teon kasvoille. Unen ja valveen rajamailla keinuva Teo säpsähti, niin kuin joskus juuri nukahtamaisillaan voi säpsähtää. Hän ei kuitenkaan herännyt, vaan lipui unen ja valveen välistä, pilvien ja taikapölyn loisteessa Pomenian satumaahan, jossa sarasti jo seuraava aamu. Ja kuten aina, kaikkea sattui ja tapahtui, sillä sattua ja tapahtua kuuluu.”
-Pomenia-Unien Satumaa kirja, julkaistaan maaliskuussa 2019

”Aikaa on tästä ikuisuuteen….”, Kuvitusmatka päivä no.16

Hups! Aika juoksee nopeammin kuin ajatus ehtii mukaan. Hetki sitten oli ensimmäinen päivä, aikaa muka miljoonasti tästä eteenpäin, ja kun laskin monesko päivä on menossa niin piti laskea pari kertaa uudestaan tarkistaakseen… Kyllä, melkein kolmisen viikkoa mennyt niin että hupsista vaan! Työn alla on ollut Pomenian kartta sekä kansityökuvitukset. Pari vuotta sitten loin Molli-kissan ja Duuri-koiran sekä koko maailman visuaalisesti Musiikkimatkan Marika ja Luri Luokkalalle ammattitaitoiseen ja mielikuvitusrikkaaseen musiikin varhaiskasvatusmateriaaliin. Aikaa ei ole mutta nautin todella näiden hahmojen piirtämisestä heille ja siksi aikaa tähän oli. Satumaailman vaihtelua!

Pomenian karttaa piirsin kymmenen päivää. Pohjat olivat jo valmiit, kun aloitin mutta en pitänyt kartan teknisestä ulkoasusta vaikka se oli hyvä. Niinpä piirsin sen vuoria ja kompassia lukuun ottamatta kokonaan uusiksi. Selvensin myös paikkojen nimet vastaamaan vanhoja muistiinpanoja. Hetkeen en halua kuusia piirrellä…niitä nimittäin oli aikamoinen määrää.

 

Ympäri pyöreää työpäivää ja samalla koulujen arviointikeskusteluja, pikkujouluja, päättäjäisiä, jotain ihmeellisiä siivouspaineita, piirtämistä, piirtämistä ja vaikka mitä. Sellainen perinteinen joulukuu ja paineita vaikka muille jaella liian monen arvostellessa mutta ei huolta, sillä ajan kanssa olen oppinut, että kiire kuin negatiiviset arvostelut häviävät, kun heittää merkityksettömät tekemiset ja negatiivisuudet pois. Olennaiseen ei voi keskittyä, ellei tekemiseen oikeasti keskity. Sama arvostelun kanssa. On turha tuomita ja arvostella ennen kuin tekeminen on valmis. Omilla valinnoilla on suuri merkitys kaiken sietämisen suhteen.
Yöllä  sain vihdoin valmista (vaikka tein päätöksen itseni kanssa, että lopetan puoliltayön). Samaisina aamuyön harhaisina tunteina päätin myös, että nyt voin opetella taidon, jota en ole ehtinyt opetella. Kuinka tehdä kuvasta video missä kamera liikkuu kuvassa zoomaten? Ja vielä paukkuja lisäten niin animaatiota, pieniä efektejä (koska kuva on niin paljon ihanampi pienellä kimalluksella, paukkeella ja efektillä). Se kuinka tämä tehdään niin ei mitään havaintoa. Siispä opiskelemaan ja yksi päivä menikin siivin itkupotkuraivareissa kiroillen mutta kannatti. Minä opin uutta, kartta on eläväisempi videona, ja nämä yksinkertaiset efektit ovat riittävät tässä vaiheessa. Lopputulos on parempi kuin pelkkä still kuva. Se mitä animaatiostudiot sitten tekevät vuonna 2019 on asia erikseen.

Mutta pitemmittä puheitta: Pomenian kartta videona, efekteillä ja musiikilla olkaa hyvä! Nauttikaa seikkailusta ja taikuutta päiväänne!

Ps. Minä haluan heti kun mahdollista niin tehdä retken Pomenian Jaakkima-jokea pitkin aina Mansikkamereen saakka. Siellä tapaan merikäärme Hulda Huolettoman ja matka jatkuu noita-akka Perditan luo. Hänellä on ihan eri säännöt kuin muualla ja taatusti unohtumaton päivä tiedossa! Mielihuvitusmatkaa ennen jatkan kuitenkin kuvituksia ja seuraavana on vuorossa Teo-pojan huoneen piirtämistä lastenhuoneen sotkuineen, leluineen, kuu-ukkoineen. Tammikuun lopulla menen kutsuttuna Manchesteriin tapaamaan maailman parhaimmistoa edustavaa animaatio ja nukkestudiota sekä studion tuottajaa. Siitä lisää sitten helmikuussa. 

Videon musiikki: Pomenia Theme song, Mika Tourunen

Pomenia-Kuvitusmatka, päivä no.1 kartta

Alkusanat

Kuvittamisessa, piirtämisessä ja kaiken kaikkiaan kaikessa luomistyössä on vaikeinta aloittaminen ja lopettaminen. Työn tekemisen aikana on sietämätöntä keskeneräisyys ja keskeytykset, sillä kun on flow päällä ei tarvitse unta, ruokaa kuin yhtään mitään muutakaan. Haluaa vain tehdä ja ilman keskeytyksiä kiitos. Tilaa on vaikea selittää sellaiselle, joka ei koskaan flowssa ole ollut, mutta täydellinen uppoutuminen on juuri tätä: todellisuudesta luopumista ja omaan sisäiseen maailmaan hyppäämistä.

Kuuden lapsen äitinä on oma rauha ja keskeytyksetön tekeminen täysin tuntematon tila. Joudun jatkuvasti luovimaan eri tekemisten välillä ja vaikka keskeytykset ärsyttävät niin ymmärrän, että ne ovat minulle pelkästään hyväksi. Tästä syystä olen väkisin opetellut keskeneräisyyden ja keskeytysten sietämistä. Persiiseen ammuttu karhu ei ole kiva kenellekään.

Minulle paras työkalu löytyy rutiineista ja itsensä pakottamisesta. Kyllä, luovuutta ja tekemistä voi sekä pitää pakottaa (Vaikeinta on vain se aloittaminen ja lopettaminen eli irtipäästäminen). Päivässä on tarkat tekemisen rajat siitä kuinka paljon ja milloin. Sopimus on etten kuuntele liikaa itseäni sillä pää ja sydän eivät ole luovuudessa oikeassa: mikään tekemisen määrä ei ole tarpeeksi vaan helposti polttaa itsensä loppuun……Vastuu perheestä laittaa asiat arvojärjestykseen ja miettimään keinoja kuinka tehdä kaatamatta liikaa. Jatkuvasti ei voi ylittää rajojaan, ei omia eikä muiden.

 

Ajattelin, että päiväkirja kirjan kuvitusmatkasta olisi avaava kokemus. Pääsee suoraan näkemään ja kokemaan sen kuinka raastavaa ja ihanaa hommaa tämä luomistyö on. Saan päiväkirjan tekemisestä myös itse voimaa ja se tuo rytmiä tekemiseen kuin se tuo teidät lähelle. En ole yksin.

Luomistyön rutiini on yhtä kuivaa nuivaa hommaa kuin rutikuiva käppänä sillä aamut alkavat ja päivät päättyvät aina samalla tavalla. Vaihtelua tuo joka aamu koiran kanssa tehtävä tunnin metsälenkki sekä kolme neljä kertaa viikossa ohjaamani ryhmäliikunnan treenitunnit. Käytännössä rutiinit ovat kuitenkin täyspuudutus sillä hoidan koko kodin ja perheen yksin lasten kanssa ruokineen, pyykkihuoltoineen ja siivouksineen. Luojalle kiitos kaikista kodinkoneista sekä opittavissa olevista kädentaidoista ja lapsista, jotka opetetaan tekemään oma osansa kodintöistä. Mies tulee arkiviikolla töistä kotiin pari kertaa ja apuna ei ole isovanhemman vanhempaa kuin satunnaisesti ja erikseen sovitusti. Meidät lähemmäksi yhteen tuo yhteinen ruokailu ja se, että teemme usein ruuan yhdessä. Illalla yhdeksän aikoihin hyppään sitten taas takaisin piirtämään ja jos mies on kotona niin laittaa hän lapset nukkumaan. Viikonloput ovat oma lukunsa mutta siinä se on: Rutiinit ovat resepti onnistumiseen ja sitkeään tekemiseen.

Tälläiseen tylsään lystiin kutsun sinut mukaan ja lohdun sanoina, että se mikä ei ole tylsää on itse luomistyö, hahmojen ja maailmojen henkiin herättäminen. Tänään on Kuvitusmatkan ensimmäinen päivä no.1, alkusanat ja työstössä on Pomenian kartta. 

Tervetuloa mukaan ja pitäkää hatuistanne kiinni!