Viimeisin Pomenian satukirja, Ruttu Rusinalle ei rytyillä, näki päivänvalon vuonna 2023. Sen jälkeen satumetsän puut ovat pudottaneet lehtensä useasti, talvet on eletty ja keväät herättäneet metsän jälleen uuteen aikaan.
Satuhuoneessa, taidepöytäni ääressä, on tapahtunut paljon sellaista, mitä olemme pitäneet visusti piilossa. Tietenkin on syntynyt satujen luonnoksia, satukirjaseikkailuja, pelejä ja kaikkea sitä, mitä pitääkin, sillä olenhan ollut satutaiteilija jo yli 30 vuotta.
Vaikka uusia satuja ei ole julkaistu, olen aina tiennyt, että jos vielä joskus palaisin kirjoittamisen ja kuvittamisen pariin, sen pitäisi olla jotakin aivan erityistä. Ei nopeita ja vielä nopeammin unohdettavia merkityksettömiä tarinoita, vaan rakkaudella rakennettuja kokonaisia kirjasarjoja, maailmoja ja satuhahmoja, joissa on tunnetta ja taikaa.
Uusia satuja ei myöskään ole jäänyt julkaisematta siksi, ettei minulla olisi ollut mahdollisuuksia. Päinvastoin.
Minä en yksinkertaisesti halunnut tuoda luomiani taikamaailmoja kilpailemaan satukirjamarkkinoille aikana, jolloin ei kilpailla merkityksellä, tarkoituksella tai sillä, että teokset herättävät tunteita ja ajatuksia, vaan näkyvyyden sekunneista, algoritmeista ja huomiosta. En varsinkaan halunnut tehdä teoksia, joiden ainoa tarkoitus olisi täyttää hetki ennen seuraavaa ärsykettä.
Siksi ajattelin pitkään, että minun osuuteni satukirjojen tekemisessä oli jo tehty.
Kun maailma kulkee kummalliseen suuntaan, on luotava enemmän taikaa
Mutta sitten ymmärsin jotakin olennaista.
Jos uskon mielikuvituksen olevan tärkeää, minun täytyy mahdollistaa se.
Jos uskon luovuuden olevan tärkeää, minun täytyy puolustaa sitä.
Jos uskon satujen, tarinoiden, taian ja leikin olevan merkityksellisiä, minun täytyy tehdä niitä silloinkin, kun maailma tuntuu kulkevan toiseen suuntaan.
Emme lue tänä päivänä Hans Christian Andersenia siksi, että haluaisimme tutkia 1800-luvun Tanskaa. Emme palaa Pieneen merenneitoon, Rumaan ankanpoikaseen tai Lumikuningattareen niiden iän vuoksi. Palaamme niiden äärelle, koska kaipaus, ulkopuolisuuden tunne, rakkaus, rohkeus, pelko, toivo ja unelmat ovat yhä olemassa, eivätkä ole elämästä hävinneet mihinkään.
Tästä syystä tarvitaan oikeita tarinoita ja taikaa, jotka eivät synny julkisuuden, algoritmien tai huomion tavoittelusta, vaan sydämestä ja kyvystä herättää tunteita ja ajatuksia. Tarinoita, jotka eivät yritä voittaa seuraavaa sekuntia, vaan joihin palataan vielä vuosien päästäkin.
Trendit tulevat ja menevät.
Tarinan taika on ikuinen.
Kaksi pientä veljestä, jotka muuttivat kaiken
Ja juuri silloin kaksi veljestä ilmestyi ajatuksiini.
Veljekset, jotka ovat niin samanlaisia, etteivät aina itsekään tiedä kumpi on kumpi.
Kaksi pikkuista, jotka muistuttivat minua siitä, miksi alun perin aloin rakentaa Pomeniaa. Miksi aloin kertoa tarinoita. Miksi aloin maalata satumetsiä, kuvitella taikapaikkoja ja uskoa siihen, että mielikuvitus, luovuus ja leikki eivät kuulu vain lapsuuteen, vaan kaikkien elämään.
Veljekset, joiden mukana palasivat suuret unelmat, mahdottomat suunnitelmat, lämpö, ystävyys, iltasadut ja se tunne, että yhdessä kaikki tuntuu mahdolliselta.
Nitiäinen ja Natiainen.
Neljä tarinaa.
Neljä vuodenaikaa.
Ja suunnilleen 1478 seikkailua, sattumaa, onkelmaa, ropleemaa ja katastrooffia.
Varjoista valokeilaan ja muraalien seiniltä satukirjaan
Tämä ei ole mikään tyhjästä nyhjäisty uusi projekti, vaan veljekset ovat kulkeneet mukana Pomenian matkassa jo pitkään. Tarkkasilmäisimmät lukijat ovat saattaneet kohdata heidät jo Taikapölyn salaisuudessa, mutta heidän seikkailujaan löytyy myös Pomenian trilogian sivuilta ja useista muraalimaalauksista ympäri Suomen.
Tähän asti veljekset ovat kuitenkin kulkeneet hieman sivummalla, omia pähkäillen ja suunnitelmiaan piirrellen.
Nyt on heidän vuoronsa astua – tai pikemminkin pompsahtaa – esille.
Heidän elämänsä Kuusien Kuiskeessa on täynnä temppuilua, salaisia piirustuksia, jättimäisiä eväspusseja, vauhdikkaita kokeiluja, seikkailuhattuja, tottelemattomia tossuja, vauhtipillejä ja aivan liian suuria suunnitelmia.
Pienikin voi olla suurta ja suurenmoista
Mutta kaiken hauskuuden alla piilee jotakin paljon tärkeämpää.
❤️Veljeys.
❤️Ystävyys.
❤️Rohkeus.
❤️Rakkaus.
Ja ajatus siitä, että pienikin voi olla suurta, suurenmoista ja ihan mahottoman riemukasta!
Siitä Nitiäisessä ja Natiaisessa oikeastaan on kysymys.
Tarinan pitää tuntua sydämessä ja varpaissa asti!
Lapset eivät ole yksinkertaisia
Kun katson nykypäivän lastenkulttuuria, näen liian usein pelkistettyä, siistittyä ja visuaalisesti köyhää kuvastoa. Ajatellaan, että lapselle riittää vähemmän.
Minä ajattelen päinvastoin.
Lapset eivät ole yksinkertaisia.
Miksi siis tarjoaisimme heille yksinkertaistetun ja merkityksettömän maailman?
Satukirja, joka kestää yhden lukukerran sijasta sata lukukertaa
Kun kirjoitan kirjaa, en kirjoita vain tarinaa. Minä rakennan kokonaisen maailman aina sen ensimmäisistä ajatuksista ja viimeisiin satukuviin ja sanoihin saakka.
En tee hauskaa hauskuuden vuoksi, en trendaile enkä varsinkaan leiki leikkimisen pakosta. Satumaailma on paljon PALJON enemmän kuin kiireessä kyhätty tarina, köyhä kuvamaailma ja toinen toistaan kuluneempi pieruvitsi.
Millaisia satukirjoja sitten teen?
Sellaisia, joissa satukirja kestää yhden lukukerran sijasta sata lukukertaa.
Sellaisia, jotka eivät pääty viimeiseen sivuun, vaan jatkuvat mielikuvituksessa, leikeissä ja uusissa itse kuvitelluissa seikkailuissa vielä pitkään lukemisen jälkeen.
Sellaisia, joissa aikuinen huomaa yhtäkkiä kesken lukemisen muistavansa jotakin, minkä luuli jo kauan sitten unohtaneensa.
Siksi sivuilla on yksityiskohtia.
Siksi salaisuuksia.
Siksi onkelmia, ropleemia, katastrooffeja ja pienen pieniä suuria yllätyksiä.
Koska lapsuus ei tarvitse vähemmän taidetta ja merkityksiä.
Koska aikuinen ei tarvitse mielikuvituksettomuutta.
Tarvitaan enemmän taikamaailmoja ja tarinoita.
Tervetuloa mukaan Salaiseen Salaseuraan
Ja niin päädymme tähän hetkeen.
Eikä kyse ole yhdestä kirjasta vaan kokonaan uudesta Pomenian kirjasarjasta ja sen ympärille rakentuvasta pedagogisesta materiaalista.
Satusukat ja Suuret Suunnitelmat on ensimmäinen askel matkalla, joka kulkee keväästä kesään, syksystä talveen ja kaikkiin niihin ihaniin, jännittäviin seikkailuihin, joita veljesten matkalle mahtuu. Paljon.
Haluan kutsua teidät mukaan tähän hetkeen, aivan alkuun, kun kaikki on vielä mahdollista ja suuret suunnitelmat ovat vasta salaisia piirustuksia paperilla.
Siksi Nitiäisen ja Natiaisen ensimmäinen seikkailu avataan ennakkomyynnillä Salaseurassa.
Se ei ole markkinointikikka eikä temppu.
Se on tapa rakentaa jotakin pysyvää, merkityksellistä ja arvokasta yhdessä.
Tämä ensimmäinen painos on Limited Edition.
Se on olemassa vain kerran.
Ja se on nyt.
Tervetuloa takaisin Pomenian taikamaailmaan!
❤️ Veljekset odottavat jo.
❤️ Ja Salaseuran ovi on vihdoin avattu.
Psst!
Jos kuulet kuusenjuurelta kuiskuttelua, tunnet pientä kutitusta nenän nipukassasi tai olet aivan varma, että jossakin on tekeillä jälleen yksi AIVAN LIIAN SUURI suunnitelma, olet todennäköisesti hyvinkin oikeassa.
👉TUTUSTU ENNAKKOMYYNNIN TASOIHIN JA ASTU SALASEURAAN TÄSTÄ
Kurkkaa ketkä pomenialaiset seikkailevat uudessa kirjasarjassa!
(kaikkia ei tietenkään esitellä heti-tässä-ja nyt)
