Kategoria-arkistot: Blogi

Tärkeintä on usko omaan itseen ja vasta sitten se unelma…ehkä

Moippelis kaikille teille täältä piirustuspöytäni äärestä! Hirmuisen paljon iloa, innostusta ja riemua alkaneeseen vuoteen.

Haluaisin hieman raottaa teille ovea työhuoneeni puolelle ja kertoa, mitä kaikkea tänne juuri nyt kuuluu, pitkän ja työntäyteisen mutta sangen ilahduttavan vuoden jälkeen.

Piirtämässä. Kuva: Andrea Joki
Piirtämässä. Kuva: Andrea Joki

Kaikki se, mikä juuri nyt on tapahtumassa todeksi, on jonkinmoinen ihme. Ihme on se, että olen selvinnyt kaikesta tästä työmäärästä, mitä tähän pääseminen on vaatinut. Uskoinko siihen itsekään, että selviäisin? En. Tai luultavasti uskoin alkuun ja hetkittäin, mutta kun hommat ja kuviot vain kasvoivat kasvamistaan, niin jonnekin se itseluottamus ja usko omiin mahdollisuuksiin ja kykyihin katosi. (Löytyäkseen ja kadotakseen taas uudelleen.) Sellaista se kai on, kun tekee asioita, joita ei ole ennen tehnyt.

Kirjailija Simon Sinek sanoi sen hyvin: Working hard for something we don’t care about is called stress. Working hard for something we love is called passion.

Juuri näin! Eli joko sitä pitää tästä tekemisen tekemisestä tai sitten siitä mitä tekee. Tiedä häntä, mutta tahti on sellaista, että ellei minua tunne tai tiedä mistä on kyse, niin eihän tämä ulkopuolelta katsottuna hallitulta ja järkevältä näytä ollenkaan. Mutta sehän on vain näissä hommissa se kaikkein paras juttu! Saa olla sillä lailla sopivan hassusti ja iloisesti vinksallaan. Hymyssä suin – ainakin enimmäkseen.

Taitelijan ja tekijän perhearjesta haluaisin sanoa sen, että voi kunpa tässä olisikin vain se piirtäminen ja luominen! Mutta ei se suurperheessä tietenkään niin ole. Toisaalta hyvä, sillä eihän sitä Linnanmäelläkään ole juhlaa, jos siellä joka päivä kävisi. Jotenkin tämä Lintsi-ajatus lohduttaa minua silloin, kun tuntuu, ettei ole aikaa tarpeeksi piirtämiseen ja siihen kaikkeen, mitä pitäisi tehdä.

Yhden parhaimmista tekemisen ja onnistumisen opeista tehdä ne tuhat ja sata asiaa samaan aikaan sain mummoltani noin miljoona vuotta sitten: Vie mennessäs ja tuo tullessas. Kyllä! Mummo oli viisas nainen, kun tämän lohkaisi minulle äitiyden alkuvuosina kesken valitukseni. Vasta nyt näin kaksikymmentäviisi vuotta ja viisi lasta myöhemmin ymmärrän, mikä helmi tässä lauseessa piileekään. Meillä ei siis ole erityisiä suursiivous-, pyykki- tai oikein mitään muitakaan ahkeruuspäiviä, vaan hommat on kotona jaettu kaikkien kesken. Elämänhallinnan taidot ovat tärkeitä, ja niitä opitaan myös kotitöitä tehden. Koko perhe osallistuu ja tekee – enemmän tai vähemmän mielellään. En ole parempaa sotkun ja kaaoksen reseptiä vielä keksinyt kuin osallistaminen joka päivä.

Kaikki osallistuvat kotitöihin ja oppivat samalla uusia juttuja – myös minä! Lapseni eivät tietenkään aina usko, mitä minä heille sanon. He katsovat jostain Youtubesta videopätkän ja kertovat sen jälkeen minulle, kuinka olen koko ikäni imuroinut väärällä tavalla. Napauttavat tällä tavalla vanhempaansa takaisin…  Noh, joissain asioissa munat ovat kanaa fiksummat. 

Tässä on on yksi esimerkki ”Lintsin karusellistani” eli työpäiväni tapahtumista: kuvitusta syksyllä ilmestyvään Pomenia-kirjaan!

 

Se viime vuosi. Se oli rankka ja äärettömän rakas. Halusin kaikkea tätä. Pomeniaa ja tehdä sitä, mitä rakastan. Kun kolme vuotta sitten aloitin Pomenian-matkani, niin tiesin alusta asti, että teen kaiken tämän vain kerran elämässä ja tässä iässä. Parempi siis tehdä kaikkensa ja niin hyvin, että siinä onnistuu. Vähempi ei tällä kertaa ole enempi. Onneksi unelmien eteen ponnisteleminen ja onnisteleminen antaa minulle voimaa enkä huomaa arjen harmautta ollenkaan (vaikka se siellä sata varmasti on).

Oli iso päätös vuosi sitten sulkea verkkokauppa ja valita se reitti, jota kukaan muu ei vielä ollut käynyt tallaamassa. Kuljin hetken aika sumussa. Varmuutta tulevaisuuden suunnasta ei ollut. Jatkuvasti piti priorisoida ja valita, minne mennä tai mihin keskittyä. Piti päättää, mitä tehdä heti ja mitä vähän myöhemmin. Kaikki tärkeitä asioita eikä kansainvälinen kuvio helpottanut paineita pätkän vertaa. Pyörittyäni paikoillani tarpeeksi kauan ymmärsin, että nostan esille tasan viisi toteutettavaa ja merkittävää asiaa vuodelle 2019, jotka vedän ja joihin keskityn. Piti karsia ja sanoa paljon ei, sillä liian isoja peikon loikkia tehdessä sinne tänne menee väkisinkin lopulta askeleet sekaisin.

Peikkotunika, mallistossa syksyllä 2020.

Mitä sitten tehtiin ja mitä on tapahtumassa? Niinpä niin. Se onkin jännittävä kysymys se. Kaikista suurin juttu Suomessa on ensijulkaistavat satukirjat tänä vuonna. Pomenia-trilogian ensimmäinen osa ja pienet lyhyttarinat julkaistaan syksyllä 2020 (Kumma-kustannus). Tässä on syksyn ja kevään aikana kirjoitettu yli 350 sivua satuja ja kuvitettu samoja seikkailuja vino pino. Luvassa on paljon, paljon Pomenia-seikkailuja. Jihhuu!!

Ja tulee kaikkea muutakin suurenmoisen ihastuttavaa! Teidän kaikilta saamieni toivomusten ja palautteiden mukaan uudistettu ja suosittu Pomenia-lautapeli, jonka avulla opitaan hirmuisen tärkeitä taitoja. Pelissä rentoudutaan, joogataan ja opitaan tunnetaitoja. Iloa, riemua, keskittymistä ja seikkailun taikaa. Hurjan ihanaa!

Ennen kirjojen ilmestymistä raotamme Pomenian ovea kutsumalla kaikki hassuttelusta ja riemusta innostuvat Pomenian taikamaan verkkokauppaan! Kauppa on tällä hetkellä uudistettavana ja avataan keväällä. Tästä ilmoitamme erikseen ja tottakai silloin on luvassa verrattomia avajaisylläreitä! Pomenian uusissa tuotteissa vilahtelee suloisia satuolentoja ja valloittavia metsäneläimiä. Tässä uusi luomani hahmo. Vallattoman vilkas ja rakastettavan suloinen Pikku Kettu.

Veikeistä veikein: Pikku Kettu.
Veikeistä veikein: Pikku Kettu ja uudet tennarit.

Sen vielä haluan sanoa, ihan itsellenikin muistutukseksi, että viime vuoden aikana olen useamman kerran pysähtynyt ihmettelemään sitä, kuinka paljon ihminen oppiikaan uusia taitoja, kun tekee, toistaa ja opettelee. Tärkein oppi eli hoksaamisen tähtihetki minulle itselleni taitaa olla se, että suurin vastus kaikessa on aika usein omien korvieni välissä. On tervettä epäröidä ja kyseenalaistaa itsensä aina silloin tällöin, mutta jos jo häiritsevästi ja rutiininomaisesti ei usko itseensä (kuten minä), ja pakittelee, niin lopulta ei mikään onnistu. Ei edes ”vie mennessäs, tuo tuollessas”.

Pitää olla rohkeutta päästää irti ja uskaltaa ottaa itsensä käyttöön. Ja parhautta on, että sitä voi aloittaa ihan mistä tahansa tasosta ja tekemisestä. Olennaisinta on harjoitella, harjoitella, harjoitella ja vielä kerran harjoitella. Jostain muistan lukeneeni, että vie noin 10 000 tuntia tulla mestariksi. Jep, allekirjoitan tämän ja sillä lisäyksellä, että perille pääsee rikkinäiselläkin laivalla, mutta se vain kestää pidemmän aikaa. Ei siis tarvitse olla paras, vaan riittää, että tekee parhaansa.

Minulle motiiveista ykkönen on kysyä itseltäni ja kirjoittaa ylös ne syyt miksi. Miksi teen tämän kaiken? Miksi minä haluan tätä? Miksi teen sitä, mitä teen? Vastaus Pomenian kohdalla tulee suoraan sydämestä: Minusta lapsella kuten meillä kaikilla on oikeus luovaan leikkiin, mielikuvitukseen ja innostukseen.

Ja muistetaanpa me aina, että ei koskaan eikä ikinä ole liian myöhäistä tavoitella unelmiaan. Niiden unelmien ei muuten tarvitse olla tietyn kokoisia ollakseen merkittäviä. Riittää, että ne ovat itselle isoja. Minun suurin toiveeni ja unelmani on, että lapset ja aikuiset löytäisivät Pomeniassa seikkailemalla avoimin mielin voimaa ja uusia puolia omasta itsestään nähden kauneutta kaikkialla ja kaikissa.

Tästäpä hirmuisen tärkeästä syystä Pomenia tuotteita tehdäänkin jatkossa ihan kaikille ja mm. vaatemallistot suunnitellaan myös meille aikuisille. Saadaan siis samistella vauvasta vaariin. Aika fantsua, eikö olekin?

Hurmaavaa uutta vuotta 2020!

Lähetän täältä Pomeniasta monta kourallista tähtipölyä tuomaan ilon ja onnen pilkahduksia niin sinun kuin minunkin päivääni.

Nyt takaisin piirtämään,
Kimaltalevin takkutukkaterveisin

PS. Jos et vielä ole Pomenia-uutiskirjeen tilaaja, niin liityppä satumaiseen joukkoomme viimeistään nyt, näin kuulet ensimmäisenä taikapölyuutiset.

Fields marked with an * are required

Usko satuihin ja seikkailuihin ja LIITY lumotulle sähköpostilistallemme!

Uusia hurmaavia juttuja Pomenian satumaailmassa

Hilirimpsis kaikki ystävämme!

Toivottavasti kevät on riemastuttanut teitä ja lähestyvä keskikesä on täynnä riemun pirskahduksia.

Meillä täällä Pomeniassa on tapahtunut talven aikana niin paljon jännittäviä asioita, että vauhti tuntuu jo vatsanpohjassa asti. Kaikkea aina sattuu ja tapahtuu sillä niin kaiken pitääkin sattua ja tapahtua. Semmoista hyvän seikkailun kuuluu olla.

Pomeniassa ollaan siis huiskittu olan takaa hommia ja kiirusta on pitänyt. Haluammekin nyt hieman kertoa, mitä kaikkea meille tällä hetkellä oikein kuuluu.

Olemme tehneet paljon töitä tuodaksemme tekemisemme ja arvomaailmamme näkyväksi ja kasvattaaksemme Pomeniaa suureksi niin Suomessa kuin Suomen ulkopuolella. Meille on tärkeää, että mahdollisimman moni pääsee hyppäämään mukaan sadunmaailmaan ja oppimaan kanssamme Uusia Mahdottoman Tärkeitä Asioita.

Pomenian tarinoita on paljon ja niiden kaikkien kertominen mahdollisimman monelle meille prioriteetti.

Kirjoitamme ja kuvitamme parhaillaan Pomenian kertomuksia satukirjoiksi, joista ensimmäinen ilmestyy syksyllä 2020. Olemme tehneet pitkän ja laaja-alaisen kustannussopimuksen arvostetun suomalaisen kustantajan kanssa, eli Pomenia-kirjoja on tulossa monta, monta, monta! Mukaan tupsahtaa myös useita oheistuotteita, joista toivotuin on jo loppuunmyyty Pomenia-lautapeli.

Koska sadunmaailma kuuluu kaikille, me haluamme, että Pomeniaan pääsevät seikkailemaan lapset ja aikuiset ympäri maailmaa. Pomeniaa ollaankin nyt viemässä kansainvälisille markkinoille yhdessä etevien yhteistyökumppaneidemme kanssa.

Yksi Pomenian tiimin uusista jäsenistä on viestinnän ja brändinrakennuksen ammattilainen Satu Rämö. Satu näki kasvavan Pomenian olevan pienessä avuntarpeessa ja niinpä hän tarjoutui lähtemään mukaan rakennushommiin. Satu vastaa Pomenian viestinnästä ja markkinoinnista Suomessa ja ulkomailla. Tervetuloa siis, tiimimme uusin jäsen!

Upeat lisenssiyhteistyökumppanimme pitävät tällä hetkellä huolta siitä, että ihastuttavat Pomenia-tuotteet ovat saatavilla nyt ja jatkossa myös Suomessa.

Satumaiset Pomenia-trikookankaat ja tuotteet löytyvät Ommellisen valikoimista.

Hykerryttävän ihanat Satujooga-kortit ja Satuseikkailu-kortit löydät Tunnetaitoja lapselle -verkkokaupasta. Toiminnalliset monipuoliset tehtävät ja minisadut herättävät mielikuvituksen ja lähettävät luovuuden lentoon.

Rakennustyömme Pomeniassa jatkuvat. Kesää seuraavan syksyn tuulet tuovat tullessaan paljon uusia uutisia, joista kerromme teille heti kun se on mahdollista.

Ovi unien taikamaahan Pomeniaan on avoinna: Tervetuloa! Liity siis lumotulle sähköpostituslistallemme. Saat keijupostissa taianomaisia Pomenia-tarinoita ja satukuvia ja mikä kivointa: kuulet ensimmäisten joukossa kihertävän kivoja uutisia.

Fields marked with an * are required

Usko satuihin ja seikkailuihin ja LIITY lumotulle sähköpostilistallemme!

Taikuutta ja taikapölyä teidän kaikkien keskikesään. Olkoon kesänne täynnä pieniä seikkailuja ja isosti iloisia päiviä!

T. Pomenian poppoo

Snap, crackle ja pop!

 

Luoja mitä kaaosta ja poksauksen pamauttelua on ollut tammikuusta tähän päivään saakka eikä loppua näy! Olen oppinut sen, että silloin kun kaikki pyörii, hyörii, menee suurista ja syvistä syistä uusiksi niin silloin pitää keskittyä. Tämä tarkoittaa selkeyttämistä ja selkeyttäminen karsimista. Luulin kuvittavani kirjaa rauhallisesti aina tammikuusta maaliskuuhun mutta pöllön päivät mitään kirjoja on kuviteltu. Kaikkea muuta..


Mitä muutoksia sitten on tulossa? No, tehtiin isojen onnistumisten myötä (joista toivottavasti saadaan jotain julkistaa ennen kesää) yksinkertainen päätös, että luovumme suoramyynnistä. Kaikkea ei vaan pysty tekemään samaan aikaan, ja varsinkaan kun pitää luoda sisältöä ja uutta, vaikuttaa, rakentaa sekä viedä jotain vielä maailmallekin.

Tällä hetkellä OMMELLINEN myy Pomenian kankaita kuin myös niistä valmistettuja todella laadukkaita Suomessa valmistettuja tuotteita. TARRAVIMMA edustaa jatkossa Pomenian painotuotteita aina tarroista tapetteihin. Valikoima on heillä muuten valtava! Pomenian kirjat, lautapelit, toimintakortit, kortit, julisteet sekä kaikki muu tuleva tiedotetaan, kun tuotteet ovat käsissä. Ja uusia tuotteita on tulossa mutta jatkossa niitä myyvät lisenssein vain Pomenian valtuutetut jälleenmyyjät ympäri Suomen.

Ps. Mikäli haluat Pomenia-tuotteiden lisenssimyyjäksi niin juuri nyt on aika toimia sillä oikeudet ovat yksinoikeudellisia.

Fields marked with an * are required


Valtavan ihana ja hieno asia on luvassa heille, jotka sadunmaailmalle ovat sydämensä menettäneet sillä ei Pomenia mihinkään häviä. Päinvastoin. Mukaan tulee lisää ammattilaisia ja osaavia tekijöitä Suomen ulkopuolelta. Tiimi on nimittäin täydentynyt ja sen salaisuuden voin kertoa, että pääpaino on satujen ja mielikuvitusmaailman lisäksi opetus ja varhaiskasvatuksessa seikkailua, taikuutta ja hulvittelua unohtamatta.

Verkkokauppa siis voimissaan vielä helmikuun loppuun saakka ja sen jälkeen koko maaliskuu menee muutosten mahdottomuuksissa MUTTA huhtikuussa uusin kevättuulin. Silloin puhallellaan kuiskutellen keiju ja peikkomaisen metsämäisiä satujuttuja sekä ripotellaan taikapölyä sinne tänne. Sovitaan ettei jakseta mitään odottaa mutta kuitenkin jaksetaan ihan jättebra tunnelmissa. Näin ainakin meidän koko mahoton tiimi ja minä mukana muiden puolesta kirjoitellen.

Taikuutta päiväänne!


satutaiteilija Petronella

Kuvitusmatka No. jotakin

Tässä se nyt on: Pomenia-Unien Satumaa kirjan tekstit yksissä kansissa! (ja joo, muutama kuva vielä tekemättä MUTTA kolmen vuoden puristus.) Huh ja juhuu!
On muuten ollut sellainen show koko kirjaprojekti, että jos olisin etukäteen tiennyt, en olisi tehnyt. Onneksi en tiennyt ja yhtä onneksi päätös tehdä, työstää ja saattaa loppuun ei uupunut matkan varrella, vaikka enemmän kuin useasti oli mielessä antaa periksi. Uupumusta lisäsi se, että samaan aikaan oli monta muuta rautaa tulessa, paljon uuden oppimista ja matka kohti tuntematonta ja epävarmaa. Yhteenveto on, että tuhannesti helpompaa kertoa tarinoita, piirtää kuin muuttaa tarina kirjoitetuksi kirjaksi. Näin ainakin minulla. Olen kuitenkin ollut onnekas, sillä auttamassa ja työstämässä on ollut ammattilaisia ajanpuutteeni vuoksi ja myös siksi, etten minä ole kirjailija-kirjailija. Olen tarinoija, satuilija, maailmojen luoja ja siinä on eroa satuilla kuin kirjoitella kirjoja. Monta tekijää mukana lisäsi myös hajontaa teksteissä, näkemyseroja ja vääntöjä. Tästä syystä sitten otin aikalisän ja syksyllä aloitin alusta. Maailma nähtiin uusin silmin, avoimin mielin ja oli uskomattoman ihana tunne palata takaisin teksteihin ja Pomenian pariin. Päätös pitää tauko ja ottaa mukaan uudet yhteistyökumppanit oli onnistunut. Ensimmäinen versio hiottiin kustannustoimittajien käsissä juuri sellaiseksi mitä pitääkin.
Sitä tässä mietin, että onko kirjoittaminen ja taiteellisten töiden loppuunsaattaminen aina yhtä hankalaa ja jos on niin miksi? Tiedän, että vaikeinta on lopettaa ja päästää irti, sillä työtään voisi hioa ikuisesti ja parannella ilman deadlinen deadlineä. Mutta silti, että luopuminen ja loppuunsaattaminen on kolmen vuoden pyörittely….jaa-a..Minä todella harkitsen pitkään ennen kuin aloitan toisen osan kirjoittamisen. Pomenia-Unien Satumaa on kolmiosainen eli kaksi osaa vielä tulossa. Joskus.


On ollut tärkeää ja mieltä lämmittävää huomata, että kaikesta digitaalisuudesta huolimatta kirjalla on edelleen asemansa, lukijansa ja ymmärtäjänsä. Ja yhtä uskomattoman ihanaa on, että perheet, joissa kirjaa testattiin ottivat omakseen ja arkeensa Pomenian satumaailman ja hahmot. Leikkejä leikitään ja tarina jatkuu monessa eri muodossa. Tämä on minulle yhtä kuin SUPER onnistuminen!
Vielä on kuvitusmatkaa jäljellä ja tekemistä rikkoo koko ajan kaikki mahdollinen. Olen tammikuun lopulla menossa Manchesteriin elämäni suurimpaan tapaamiseen, joka mahdollistaa mahdollisesti unelmat. Tätä varten piti tehdä uudet Pomenia trailerit ja markkinointimateriaalit vastaamaan sitä mitä olemme. Nämä tulivat minun tehtäväksi, sillä olen valitettavasti tässä vaiheessa paras kertomaan tarinan juuri sellaisena miten se tulee kertoa. Pomenian satua kun ei kerrota tekniikka edellä vaan maailma, joka on satukuvia, musiikkia ja tunnetta. Ulkona on muuten mitä kaunein taikatalvi ja lisätäkseni taikuutta niin hyppäytän teidät hetkeksi kirjan tarinan alkuun ja mukaan seikkailemaan. Pätkä siis kirjasta olkaa hyvä, ja kun katsot kuvituskuvaa oikein tarkasti, niin saatat löytää Unimestari Unosen ja paljon paljon muutakin. Moroloiskis!

Ja ps. lastenhuone on juuri sellainen kuin pitääkin olla eli satua, seikkailua, sotkua ja leikkiä täynnä!

”Äiti sammutti valot ja lähti huoneesta, mutta jätti oven raolleen. Verhojen takaa tuuletusikkunan raosta huokui kevyt tuulenvire Teon hämärään huoneeseen. Kuu-Ukon lisäksi ikkunasta kurkisti sisään Unimestari Unonen, joka tuskin oli uskoa silmiään. Siinäkö se nyt oli? Löytyikö se jo? Pieni ja sinnikäs? Kyllä, tuo lapsi oli selvästi omanlaisensa napero! Unonen viskasi huoneeseen täyden kourallisen taikapölyä, joka leijaili tuulenvireen mukana hentona aavistuksena Teon kasvoille. Unen ja valveen rajamailla keinuva Teo säpsähti, niin kuin joskus juuri nukahtamaisillaan voi säpsähtää. Hän ei kuitenkaan herännyt, vaan lipui unen ja valveen välistä, pilvien ja taikapölyn loisteessa Pomenian satumaahan, jossa sarasti jo seuraava aamu. Ja kuten aina, kaikkea sattui ja tapahtui, sillä sattua ja tapahtua kuuluu.”
-Pomenia-Unien Satumaa kirja, julkaistaan maaliskuussa 2019

”Aikaa on tästä ikuisuuteen….”, Kuvitusmatka päivä no.16

Hups! Aika juoksee nopeammin kuin ajatus ehtii mukaan. Hetki sitten oli ensimmäinen päivä, aikaa muka miljoonasti tästä eteenpäin, ja kun laskin monesko päivä on menossa niin piti laskea pari kertaa uudestaan tarkistaakseen… Kyllä, melkein kolmisen viikkoa mennyt niin että hupsista vaan! Työn alla on ollut Pomenian kartta sekä kansityökuvitukset. Pari vuotta sitten loin Molli-kissan ja Duuri-koiran sekä koko maailman visuaalisesti Musiikkimatkan Marika ja Luri Luokkalalle ammattitaitoiseen ja mielikuvitusrikkaaseen musiikin varhaiskasvatusmateriaaliin. Aikaa ei ole mutta nautin todella näiden hahmojen piirtämisestä heille ja siksi aikaa tähän oli. Satumaailman vaihtelua!

Pomenian karttaa piirsin kymmenen päivää. Pohjat olivat jo valmiit, kun aloitin mutta en pitänyt kartan teknisestä ulkoasusta vaikka se oli hyvä. Niinpä piirsin sen vuoria ja kompassia lukuun ottamatta kokonaan uusiksi. Selvensin myös paikkojen nimet vastaamaan vanhoja muistiinpanoja. Hetkeen en halua kuusia piirrellä…niitä nimittäin oli aikamoinen määrää.

 

Ympäri pyöreää työpäivää ja samalla koulujen arviointikeskusteluja, pikkujouluja, päättäjäisiä, jotain ihmeellisiä siivouspaineita, piirtämistä, piirtämistä ja vaikka mitä. Sellainen perinteinen joulukuu ja paineita vaikka muille jaella liian monen arvostellessa mutta ei huolta, sillä ajan kanssa olen oppinut, että kiire kuin negatiiviset arvostelut häviävät, kun heittää merkityksettömät tekemiset ja negatiivisuudet pois. Olennaiseen ei voi keskittyä, ellei tekemiseen oikeasti keskity. Sama arvostelun kanssa. On turha tuomita ja arvostella ennen kuin tekeminen on valmis. Omilla valinnoilla on suuri merkitys kaiken sietämisen suhteen.
Yöllä  sain vihdoin valmista (vaikka tein päätöksen itseni kanssa, että lopetan puoliltayön). Samaisina aamuyön harhaisina tunteina päätin myös, että nyt voin opetella taidon, jota en ole ehtinyt opetella. Kuinka tehdä kuvasta video missä kamera liikkuu kuvassa zoomaten? Ja vielä paukkuja lisäten niin animaatiota, pieniä efektejä (koska kuva on niin paljon ihanampi pienellä kimalluksella, paukkeella ja efektillä). Se kuinka tämä tehdään niin ei mitään havaintoa. Siispä opiskelemaan ja yksi päivä menikin siivin itkupotkuraivareissa kiroillen mutta kannatti. Minä opin uutta, kartta on eläväisempi videona, ja nämä yksinkertaiset efektit ovat riittävät tässä vaiheessa. Lopputulos on parempi kuin pelkkä still kuva. Se mitä animaatiostudiot sitten tekevät vuonna 2019 on asia erikseen.

Mutta pitemmittä puheitta: Pomenian kartta videona, efekteillä ja musiikilla olkaa hyvä! Nauttikaa seikkailusta ja taikuutta päiväänne!

Ps. Minä haluan heti kun mahdollista niin tehdä retken Pomenian Jaakkima-jokea pitkin aina Mansikkamereen saakka. Siellä tapaan merikäärme Hulda Huolettoman ja matka jatkuu noita-akka Perditan luo. Hänellä on ihan eri säännöt kuin muualla ja taatusti unohtumaton päivä tiedossa! Mielihuvitusmatkaa ennen jatkan kuitenkin kuvituksia ja seuraavana on vuorossa Teo-pojan huoneen piirtämistä lastenhuoneen sotkuineen, leluineen, kuu-ukkoineen. Tammikuun lopulla menen kutsuttuna Manchesteriin tapaamaan maailman parhaimmistoa edustavaa animaatio ja nukkestudiota sekä studion tuottajaa. Siitä lisää sitten helmikuussa. 

Videon musiikki: Pomenia Theme song, Mika Tourunen

Pomenia-Kuvitusmatka, päivä no.1 kartta

Alkusanat

Kuvittamisessa, piirtämisessä ja kaiken kaikkiaan kaikessa luomistyössä on vaikeinta aloittaminen ja lopettaminen. Työn tekemisen aikana on sietämätöntä keskeneräisyys ja keskeytykset, sillä kun on flow päällä ei tarvitse unta, ruokaa kuin yhtään mitään muutakaan. Haluaa vain tehdä ja ilman keskeytyksiä kiitos. Tilaa on vaikea selittää sellaiselle, joka ei koskaan flowssa ole ollut, mutta täydellinen uppoutuminen on juuri tätä: todellisuudesta luopumista ja omaan sisäiseen maailmaan hyppäämistä.

Kuuden lapsen äitinä on oma rauha ja keskeytyksetön tekeminen täysin tuntematon tila. Joudun jatkuvasti luovimaan eri tekemisten välillä ja vaikka keskeytykset ärsyttävät niin ymmärrän, että ne ovat minulle pelkästään hyväksi. Tästä syystä olen väkisin opetellut keskeneräisyyden ja keskeytysten sietämistä. Persiiseen ammuttu karhu ei ole kiva kenellekään.

Minulle paras työkalu löytyy rutiineista ja itsensä pakottamisesta. Kyllä, luovuutta ja tekemistä voi sekä pitää pakottaa (Vaikeinta on vain se aloittaminen ja lopettaminen eli irtipäästäminen). Päivässä on tarkat tekemisen rajat siitä kuinka paljon ja milloin. Sopimus on etten kuuntele liikaa itseäni sillä pää ja sydän eivät ole luovuudessa oikeassa: mikään tekemisen määrä ei ole tarpeeksi vaan helposti polttaa itsensä loppuun……Vastuu perheestä laittaa asiat arvojärjestykseen ja miettimään keinoja kuinka tehdä kaatamatta liikaa. Jatkuvasti ei voi ylittää rajojaan, ei omia eikä muiden.

 

Ajattelin, että päiväkirja kirjan kuvitusmatkasta olisi avaava kokemus. Pääsee suoraan näkemään ja kokemaan sen kuinka raastavaa ja ihanaa hommaa tämä luomistyö on. Saan päiväkirjan tekemisestä myös itse voimaa ja se tuo rytmiä tekemiseen kuin se tuo teidät lähelle. En ole yksin.

Luomistyön rutiini on yhtä kuivaa nuivaa hommaa kuin rutikuiva käppänä sillä aamut alkavat ja päivät päättyvät aina samalla tavalla. Vaihtelua tuo joka aamu koiran kanssa tehtävä tunnin metsälenkki sekä kolme neljä kertaa viikossa ohjaamani ryhmäliikunnan treenitunnit. Käytännössä rutiinit ovat kuitenkin täyspuudutus sillä hoidan koko kodin ja perheen yksin lasten kanssa ruokineen, pyykkihuoltoineen ja siivouksineen. Luojalle kiitos kaikista kodinkoneista sekä opittavissa olevista kädentaidoista ja lapsista, jotka opetetaan tekemään oma osansa kodintöistä. Mies tulee arkiviikolla töistä kotiin pari kertaa ja apuna ei ole isovanhemman vanhempaa kuin satunnaisesti ja erikseen sovitusti. Meidät lähemmäksi yhteen tuo yhteinen ruokailu ja se, että teemme usein ruuan yhdessä. Illalla yhdeksän aikoihin hyppään sitten taas takaisin piirtämään ja jos mies on kotona niin laittaa hän lapset nukkumaan. Viikonloput ovat oma lukunsa mutta siinä se on: Rutiinit ovat resepti onnistumiseen ja sitkeään tekemiseen.

Tälläiseen tylsään lystiin kutsun sinut mukaan ja lohdun sanoina, että se mikä ei ole tylsää on itse luomistyö, hahmojen ja maailmojen henkiin herättäminen. Tänään on Kuvitusmatkan ensimmäinen päivä no.1, alkusanat ja työstössä on Pomenian kartta. 

Tervetuloa mukaan ja pitäkää hatuistanne kiinni!

 

 

 

Mahdollisuuksien maailma

Koko vuosi on mennyt nopeasti. Itse asiassa nyt on ensimmäinen kerta, kun voin hetkeksi istahtaa ja pysähtyä kirjoittamaan kuulumisia alkusyksyn jälkeen.

Keväällä lyötiin lukkoon aikataulut tuottaa kirjat, lautapelit, toimintakortit kuin muut brändätyt tuotteet. Olin niin onnellinen, kun vihdoinkin aloitettiin sillä sitä kohden on puskettu  viimeiset pari vuotta aamusta iltaan ja illasta aamuun. Kaikki meni suunnitelmien mukaan kunnes elokuun lopulla sain mullistavan puhelinsoiton: Suunnittelisitko Pomenian elämyspuiston olemassa olevaan kohteeseen? 

Hetken aikaa hengiteltiin ja tulimme teamin kanssa lopputulokseen, jossa totesimme, että on olemassa mahdollisuuksia, jotka tulevat kerran elämässä ja mahdollisuuksia tarjolla joka päivä. Hyvin harvoin ja jos koskaan nämä Kerran elämässä- tilanteet tulevat silloin, kun aika ja tilanne ovat siihen sopivat. Piti siis miettiä, että mihin rahkeet oikeasti riittävät ja sekä se mihin keskittyä. Faktahan on, että kaikkea voi tehdä mutta ei aivan kaikkea. Päätimme tarttua tarjottuun mahdollisuuteen ja se tarkoitti, että jo suunniteltu ja aloitettu siirrettiin ensi vuoteen paitsi toimintakortit, jotka olivat jo valmiit.

 
 

Alkoi suunnittelun ajatusleikittely, jossa taitavat pelipuolen ammattilaiset, idearikas seikkailusovellusten tekijä, konseptisuunnittelija ja sijoitusvastaava, osaava graafikko kuin jo   koko olemassa oleva Pomenia konseptin tekijäjoukko tekivät töitä yhteisen vision eteen. Syntyi vahva näkemys tavoitteineen siitä mitä, miksi, kenelle ja kuinka. Halusimme luoda Pomenia-lisenssin alla olevan ennen näkemättömän ja kokemattoman sadunmaailman elämyspuiston 3D AR-peliaktiviteetteineen, teemoitetettuine seikkailusovelluksine ja sisustus-somistus-tuotteistuksine. Yksinkertaisesti typistettynä koko perheen seikkailuaktiviteetti, missä olemassa oleva tai luotu miljöö houkuttelee sadunmaailman voimin elämyspuistoon tai ihan minne vain seikkailemaan, leikkimään ja kokemaan riippumatta siitä kuka, mitä tai mistä on.

Meille arvomaailman yksi peruspilari on tehdä ja toteuttaa asioita, joissa ihmiset tuodaan yhteen ja lähelle toisiaan. Me uskomme, että aikuinen kuin lapsikin haluaa tehdä yhdessä asioita ja koko perheen voimin. Tärkeintä elämässä on kohtaaminen, tunneyhteys ja kokemuksen jakaminen yhdessä.

 Voisiko ihanampaa ollakaan kuin jakaa yhdessä seikkailtava sadunmaailma lähimmäisten kanssa?

 

Takaisin lähtökohtaan. Syksyllä julkaisimme Pomenia Seikkailu- ja Satujooogakortit.  Palaute on ollut ylentävää. Kiitos. Saimme itsellemme samalla positiivisen negatiivisen ongelman:  Pomeniasta ja hahmoista halutaan tietää lisää ja kuulla koko seikkailu. Palautetta on tullut paljon ja minä ymmärrän tämän uskokaa tai älkää. Siksi puristan jo valmiiseen mutta kuvitusta vailla olevaan Pomenia- satukirjaan taianomaisen kuvituksen seuraavan kahden kuukauden aikana. Kirja on tärkeä ja haluan saada sen valmiiksi itsekin. Onhan kirja kirjoitettu melkein tähän tasoon kaksi vuotta sitten ja tarina saanut alkunsa jo kaksikymmentä vuotta sitten. Auts. Vastaavasti   uusi Pomenia lautapeli, joka on myös vain tuotantoa vailla valmis, tuotetaan keväällä 2019. Digitaalinen 2D peli muutetaan minipelin sijaan elämyskokemukseksi ja julkaistaan ensi vuoden puolella ennen 3D AR- peliä. Elämyskokemus kun toimii paremmin yhdessä kaiken kanssa ja ilman pelileimaa.

Pyörittävän syksyn ja koko vuoden aikana olen käsittänyt, että on etuoikeus saada kokea kuinka Pomenia kuljettaa eri suuntiin ja vie uusiin ulottuvuuksiin. Ja jotenkin kaikki se, mistä on lähdetty liikkeelle ja aloitettu konkretisoitui minulle kunnolla möyhittyäni työhuonettani uusiksi lattiasta kattoon, ennen kohta alkavaa intensiivistä kuvituksen aloittamista (Vedän huoneen järjestyksen aina uusiksi ennen suurien töiden aloittamista). Hyvästä tallesta löytyi unohdetuista aarteista suurin: ensimmäiselle lapselleni ompelemani Sisu Lohikäärme pehmo vuodelta 1996. Tuli itku. Kuinka rikasta elämää on ollutkaan saada rakentaa ja elää Pomenian maailmaa yhdessä lasteni kanssa? Samassa kiteytyi, ettei minulla tai kenelläkään ole kiire Pomenian kanssa sillä jokainen vaihe on oma rutistuksensa nousuineen, odotuksineen sekä romahduksineen. Kaikessa menee aina aikansa ja kaikki on arvoisensa monella eri tavalla ja kaikesta huolimatta.

Mutta minä tupsahdan nyt pariksi kuukaudeksi kuvittamaan satua, jonka olen lapsena elänyt, aikuisena lapsilleni näyttänyt ja uudelleen heidän kanssaan seikkaillut uutta luoden. Pomenian mahdollisuuksien matka taas jatkuu yhdessä kanssasi ja toivon, että juuri sinä olet mukana ripottelemassa Taikapölyä milloin minnekin. Kiitos kun olet ja seikkailu jatkukoon!

Taikatalvea ja satumaisia päiviä toivotellen, satutäti ja taiteilija Petronella 

Kikatusta! Käkätystä! Innostusta!

Viime keväänä aloitin Satuseikkailu-kortti projektin jo eläkkeellä olevan äitini Marja-Liisa Laaksosen kanssa. Äitini on Vekkuli-päiväkoti-ketjun perustaja, lastentarhanopettaja, sosiaalikasvattaja ja viiden lapsen äiti. Minä taas satuileva kuuden lapsen äiti jekkuineni. Jo kauan meillä oli ollut ajatuksena tehdä yhdessä toiminnalliset kortit, joita voidaan käyttää laajalti niin varhaiskasvatuksesssa, kerhoissa kuin kodeissa, luomaan innostuksen, onnistumisen ja vuorovaikutuksen tunnelma. Pidimme erinomaisen tärkeänä, että kortit ovat käytännölliset ja mukaansa tempaavat sekä monimuotoiset. Tästä syystä jokaiseen korttiin (50kpl) tehtiin pieni satu, korteissa viiskymmentä erilaista satuhahmoa, tehtävää sekä aikuisen kanssa yhdessä mietittäviä kysymyksiä. Korttien piti olla myös helpot käyttää ilman ennakkosuunnitteluja ja pläjäyttää kaikkien mielikuvitus ja luovuus valloilleen. Aikamoinen haaste, mutta haasteita kohden.

”Liikuntaa, leikkiä ja taikuutta!”

Teimme korteista ensin pienikokoisen sarjan testataksemme niiden toimivuutta. Kortit painettiin vahingossa myös liian pienenä ja niihin karkasi vielä painovirhekin: vaakatason kuvat olivat väärinpäin suhteessa tekstiin. Huhhei! Tästä kerroimme kuitenkin etukäteen testaajillemme ja samalla ilmoitimme, että uudet kortit tullaan painamaan A6 kokoon ilman painovirheitä. Testiryhmät valitsimme kattavasti ja mahdollisimman laajasti.

Testaaminen tuloksineen jännitti minua valtavasti, sillä vastaavanlaisia kortteja ei ole ja nämä olivat Pomenialle ensimmäiset laatuaan. Jännittäminen kannatti, sillä nyt olemme saaneet palautetta. On ollut ihana huomata varhaiskasvatuksessa oleva korkea ammattitaito, perehtyneisyys, leikkisä ja luova asenne sekä aikuisten luonnollinen halu heittäytyä mukaan sadunmaailman mielihuvitteluun. Sama asenne ja halu on myös kodeissa ja riippumatta siitä onko testaaja isä vai äiti. Tahtotila tehdä hyvin, lasta tukien ja itse hassutellen sadunmaailman voimin on todellisuutta v. 2018. Mahtavaa!

Kikatusta, käkätystä, innostusta ja räkätystä!

Kortteja on käytetty niin sisällä kuin ulkona, odotuksen ja siirtymisen hetkissä, tunne ja vuorovaikutustaitojen oppimisessa, leikkien käynnistäjänä sekä palkintona, joka osallistaa lapsia. Pomenian sadunmaailma on tuonut valtavasti innostusta ja keskusteluja, joissa kaikki ovat oppineet jotakin uutta. On menty myös pelkoja kohden, voittaen ne yhdessä iloiten tehtävistä tuplasti voittamisen jälkeen. Wau!

Yhden testiryhmän suosikkikortit.

Satuja, tehtäviä kuin mietittävää-osioita on omatoimisesti ja luovasti muunneltu lapsen ja ryhmien yksilöllisten tarpeiden mukaan, ja ennen kaikkea on luotu uusia versioita ja jatkettu satuja. Erityisesti kiitosta on saanut korttien kuvitus, satuhahmot ja sadut, joista halutaan kuulla lisää ja lisää. Lisäksi helposti toteutettavat, muunneltavat vaan ei liian helpot tehtävät. Keskusteluista ja hetkistä ovat kaikki saaneet uusia taikavoimia tekemiseen!

Pomenian seitsemän, kahdeksan vai oliko se yhdeksän keijua satuineen, tehtävineen ja miettimisineen.

Hetken mietin, että onko tämä palaute tottakaan, koska sadunmaailma vei mennessään niin pienet kuin isotkin mutta totta se on. Olemme toivotusti tervetulleessa tilanteessa, missä ovi Unien Satumaahan Pomeniaan on avattu, ja seikkailemassa on monta satuseikkaililjaa. Kiitos kaikille!

MUTTA ennen kuin seikkailu jatkuu niin vielä yksi kortti, joka oli meillä se kaikkein hankalin ja samalla tärkein: Missä sinä olet hyvä ja tosi hyvä? Epäröinnin ja liiallisen miettimisen stoppasi samantien pikkusisko, joka lateli veljensä puolesta vastauksia enemmän kuin kukaan ehti ymmärtää ja hyvä niin. Kehuminen ja positiivisesti kannustaminen on tärkeää. Siksi kai minäkin nämä kortit uskalsin tehdä, koska äitini ja Te.

Missä sinä olet hyvä ja tosi hyvä?

 

Muutamia poimintoja Pomenia Satuseikkailu-kortti arvosteluista:

 

Hei!

Ensinnäkin, kiitos korteista! Niistä on tullut monipuolinen työväline ja tärkeä lisä työkalupakkiini. Kortit ovat kovin kauniit ja mukavaa katseltavaa itsellekin.

Olen käyttänyt kortteja nyt yksilö- ja ryhmämuotoisessa toimintaterapiassa alakouluikäisten lasten kanssa. Olen jonkin verran asiakaskohtaisesti jakanut kortteja eri pinoihin; tunnetaidot, motoriset taidot, rentoutuminen jne. Nämä ovat juuri niitä taitoja, joiden ympärille asiakkaideni tavoitteet pääsääntöisesti muotoutuvat. Osa korteista toimi mahtavasti myös itsetuntemuksen rakentamisessa. Mielestäni on hyvä, että korteista löytyy niin monipuolisesti tehtäviä erilaisille lapsille eikä siitä ole ollenkaan haittaa, että korttien tehtävät ovat laidasta laitaan; yhden lapsen kohdalla ei kuitenkaan ehdi montaa korttia käydä läpi.

Kortteja käytin sosiaalisten taitojen ryhmässä, jota ohjaan neuropsykologin kanssa. Ryhmässä koin kortit hyväksi välineeksi etenkin tutustumiseen ja vuorovaikutustilanteiden harjoitteluun. Korttien avulla tuli paljon uusiakin puolia esiin lapsista. Itseä oli mukavampi esitellä kortin avulla kuin keksiä asioita itsestä ilman vinkkejä. Vuorovaikutustilanteiden harjoittelussa jokainen ryhmäläinen sai oman kortin ja kertoa sen tarinan, tehtävän ja esittää mietittävät kysymykset muille. Tässä tuli harjoiteltua mm. kuuluvalla äänellä puhumista, silmiin katsomista ja toisen kuuntelemista. Lapset ihastuivat korttien kauniisiin kuviin ja väreihin. Yleensä muiden edessä puhuminen on kovin jännittävää, mutta kortit ohjasivat mukavasti esiintymistä ja keskustelua, mutta kuitenkin antoivat sopivasti tilaa omalle soveltamiselle ja persoonalle.

Kirjeessä olikin jo mainittu, että jatkossa korteista teetetään isompia. Mielestäni se on hyvä idea, koska nyt teksti on kovin pientä lapsen itseluettavaksi.

Jatkossa kortit tulevat käyttöön Turun Hippo Terapiaklinikalle etenkin toiminta- ja puheterapeuttien käyttöön 🙂

Mukavaa syksyä!

Yt. Marjut

Hei  !

Kiitos suuresti Pomenia saikkailu-ja tehtäväkorttien saamisesta ryhmikseemme Ilmajoelle.

Pari viikkoa tässä ollaan kortteihin tutustuttu ja ensisanat lapsilla olivat että vau, hienoja.  Kuvat korteissa ovat kiinnostusta herättäviä. Myös väritys on sopiva. Söpöt keijukaiset viehättävät tyttösiä ja he ovatkin heti halunneet kuulla tarinaa keijuista. Ryhmiksessämme on tällä hetkellä vain muutama poika ja heitäkin kortit ovat kiinnostaneet.

Pippan ja Bellan antamaa tehtävää, selkään piirystelyä on tehty ja tehty ja kikatettu sitä tehtäessä.

Hildan hihityshetki on aiheuttanut ihanaa vatsanväännettä kun kaikki olemme nauraneet nauruillemme.

Herkkukortin herkkujen miettiminen oli myös mukavaa unelmointia lasten mielestä.

Ihania pieniä tehtäviä joihin ei mene kauan aikaa mutta silti niitä on kiva mietiskellä ja toteuttaa. Helposti toteutettavia tehtäviä, hienoa.

Taikapölypussukoita alamme ommella ja leikkiä Taikapölyn levittämistä.

Juoruileva lepakko kortti oli eka hieman pelottava samoin kuin Käämä ja Nappaajakuuset mutta kun tutustuimme niihin niin pelko katosi ja niiden tehtäviä on ilo tehdä.

Teon kuiskaajakoulu on ollut hauskaa puuhaa.

Käytämme kortteja niin odotteluhetkien aikana kuin pienryhmissäkin.

Olemme piirrelleet keijuja hoitopäivien aikana mikä on hieno asia.   Kortit ovat innostaneet tähän.

Tässä jotain palautetta teille ja laitan lisää kun sitä tulee. Todella hienoja kortteja nämä ovat.

T: Virve

”Opettajana minulla on tänä päivänä käytössäni runsaasti materiaalia erilaisten taitojen edistämiseen. Sitä suorastaan pursuaa Facebook-ryhmistä, Pinterestistä ja sidosryhmiltä. Usein hyvätkin materiaalit jäävät käyttämättä, sillä niiden läpikäymiseen ja valmisteluun luokalle sopiviksi kuluu kohtuuttomasti aikaa.

Pomenia-kortteja voi käyttää ilman ennakkovalmistelua eikä toimintaa tarvitse motivoida erikseen. Oppilaat kiinnostuvat kauniista kuvituksesta ja oivaltavista ammattilaisen laatimista teksteistä. Konkreettisten ja kauniiden korttien käsittely, lukeminen ja valikoiminen on lapsille mieleistä. Kortit ohjaavat paitsi leikkeihin myös pohdiskeluun isossa tai pienemmissä ryhmissä.

Käytän Pomenia-kortteja luokan yhteisillä tunneilla, jolloin on aikaa keskustella leikkiä ja liikkua yhdessä. Kortteja on myös helppo käyttää pienissä ryhmissä toimintaan ja pohdiskeluun pitkin päivää kun osa oppilaista on esimerkiksi suorittanut annetut tehtävät. Kortit toimivat myös aamunavauksena tai palkintona, joka osallistaa oppilaita. Palkintoja, jotka eivät ole materiaa, on yleensä vaikea keksiä. Satumaailmaan sijoittuvien tehtävien avulla voidaan pohtia ystävyyttä, omia vahvuuksia tai vain parantaa yhteishenkeä hupsuttelemalla yhdessä.

Kortit ovat tuoneet näkyväksi oppilaiden ajatuksia muiden muassa arkisten ongelmien ratkaisuista, ystävyydestä ja omista vahvuuksista.

Pomenia-korttien käyttö luokassa:

-koko ryhmän kanssa leikkimiseen ja pohtimiseen

-pienryhmätyöskentelyyn

-siirtymiin, “välipaloina”

-aiheeseen virittämiseen, esimerkiksi ennen näytelmien tekemistä

-aamunavauksina

-aineettomina palkintoina

-ryhmäyttämiseen

-ilmaisutaidon tunneilla”

Ystävällisesti Teija

Hei!

Ensinnäkin, kiitos korteista! Niistä on tullut monipuolinen työväline ja tärkeä lisä työkalupakkiini. Kortit ovat kovin kauniit ja mukavaa katseltavaa itsellekin.

Olen käyttänyt kortteja nyt yksilö- ja ryhmämuotoisessa toimintaterapiassa alakouluikäisten lasten kanssa. Olen jonkin verran asiakaskohtaisesti jakanut kortteja eri pinoihin; tunnetaidot, motoriset taidot, rentoutuminen jne. Nämä ovat juuri niitä taitoja, joiden ympärille asiakkaideni tavoitteet pääsääntöisesti muotoutuvat. Osa korteista toimi mahtavasti myös itsetuntemuksen rakentamisessa. Mielestäni on hyvä, että korteista löytyy niin monipuolisesti tehtäviä erilaisille lapsille eikä siitä ole ollenkaan haittaa, että korttien tehtävät ovat laidasta laitaan; yhden lapsen kohdalla ei kuitenkaan ehdi montaa korttia käydä läpi.

Kortteja käytin sosiaalisten taitojen ryhmässä, jota ohjaan neuropsykologin kanssa. Ryhmässä koin kortit hyväksi välineeksi etenkin tutustumiseen ja vuorovaikutustilanteiden harjoitteluun. Korttien avulla tuli paljon uusiakin puolia esiin lapsista. Itseä oli mukavampi esitellä kortin avulla kuin keksiä asioita itsestä ilman vinkkejä. Vuorovaikutustilanteiden harjoittelussa jokainen ryhmäläinen sai oman kortin ja kertoa sen tarinan, tehtävän ja esittää mietittävät kysymykset muille. Tässä tuli harjoiteltua mm. kuuluvalla äänellä puhumista, silmiin katsomista ja toisen kuuntelemista. Lapset ihastuivat korttien kauniisiin kuviin ja väreihin. Yleensä muiden edessä puhuminen on kovin jännittävää, mutta kortit ohjasivat mukavasti esiintymistä ja keskustelua, mutta kuitenkin antoivat sopivasti tilaa omalle soveltamiselle ja persoonalle.

Jatkossa kortit tulevat käyttöön terapiaklinikalle etenkin toiminta- ja puheterapeuttien käyttöön 🙂

Mukavaa syksyä!

Yt. Marjut

Hei,

kortit ovat nyt olleet syksyn ajan testattavina ryhmissäni. Tässä palautetta

Alle 3-vuotiaat

-korttien kuvat olivat lumoavia.

-tarinat olivat sopivan pitkiä ja yksinkertaisia pienille

-kuvittelutehtävistä joutui valikoimaan pienille sopivat. Osa oli liian vaikeita, mutta korteista löytyi kyllä kivasti pienillekin mietittävää.

– tehtävissä samoin valikoimalla etukäteen tehtäviä, löytyi kivasti pienillekin soivia juttuja

– piiritilanteisiin kivat kortit: helppo napata mukaan ilman suuria ennakkovalmisteluja

– pieniin tiloihin mukavaa puuhaa

3-5 – vuotiaat

-kuvat ihastuttivat heilläkin. Etenkin prinsessat ja ”poikien jutut” lepakoineen ja lohikäärmeineen olivat aiheuttaneet keskustelua

-Plussaa kortin vankkuudesta ja vahamaisesta pinnasta -> kestää käytössä

– tarinat olivat kivoja ja sopivan lyhyitä piirihetkille.

-tunnetaitoryhmissä mietittävää-osiot herättivät keskustelua: aiheet olivat riittävän lähellä lasten arkea

-Tältäkin ikäryhmältä tuli plussaa helppokäyttöisyydestä ”ei tarvi valmistella tilaa puolta tuntia ennen hetken aloittamista”

Eskarit

–  kuvat ihania

–  tarinat tuntuivat eskareille vähän lyhyiltä, tehtävätkin olivat aika helppoja

–  piirihetkille kiva lisämateriaali, mutta esim. tunneryhmiin tarvii lisätä jotain sisältöä… kuitenkin kivoja sisältöjä löytyy, jonka ympärille rakentaa tunneryhmän sisältöä.

Tuetut ryhmät

–         kuvat edelleen saivat kiitosta, myös korttien materiaalia kehuttiin

–         tuen lapsille korttien sisältö oli sopiva sekä tarinoiden kuin tehtävien osalta

–         materiaalin helppokäyttöisyyttä kehuttiin sekä monipuolisuutta (yhdessä pienessä kortissa paljon asiaa)

 

S2-lapset

Itse käytin kortteja S2-lasten kieliryhmässä. Yksinkertaiset tarinat soveltuivat kaksikielisille lapsille hyvin. Joissakin sanoissa yksinkertaistin alkuperäistä, mutta siihen ei ollut paljoa tarvetta. Itsekin kaipasin isompaa korttikokoa, mutta sehän onkin jo tulossa. Mietittävät asiat sopivat S2-lapsille todella hyvin. Koska asiat liittyivät lapsen arkeen, saimme kysymysten kautta harjoiteltua suomenkieltä hienosti. Kerrontataidot kehittyivät jo tämän syksyn aikana. Meillä nämä kaksi osiota riittivät kielihetken pitämiseen. Joitakin toimintatehtäviäkin tehtiin jos jäi aikaa. Niiden kohdalla kivaa oli, ettei alkuvalmisteluja paljoa tarvittu, joten ne pystyi lisäämään hetkeen helposti mikäli aikaa jäi.

Minun muutamassa ryhmässä nämä kortit menivät tilauslistalle. Etenkin pienemmillä ja tuetuissa ryhmissä kortit sopivat hyvin suunnitelmiin.

Kiitos J

Hei,

Meillä on ollut nyt kokeilussa jonkin aikaa ihanat seikkailut ja tehtäväkortit, jatkamme edelleen työyhteisössämme kokeilua, mutta päätin laittaa näin alkuun tulleet terveiset korteista;

*Kuvitus kaunis ja lempeä, ei kuitenkaan liian lapsellinen. Meillä toiminut hyvin aina 3-luokkaan asti.

*Korttien pintaa kiiteltiin, näin lapsella / koululaisella jolla on hienomotorista vaikeutta, käden spastisuutta sai kortista hyvin kiinni itse ja kortti pysyi kädessä.

*Lyhyet ja ytimekkäät ohjeet, antoi myös käyttäjälle itselle tilaa miettiä jatkoa kortin sisältöön.

Jäimme pohtimaan;

*voisiko korttien yläkulmassa olla pieni merkki esim. tähti, sydän yms. joka olisi vihjeenä aikuiselle, millä tunnekentän alueella liikutaan, tämä helpottaisi silloin, kun on hiukan vauhdikas päivä tai jos ei ole vielä kortteja kovin paljon käyttänyt, olisi tuon koodin avulla helpompi suunnistaa ja ottaa oikea kortti käyttöön.

*Voisiko joissain korteissa olla vaikka kotitehtävä lapselle joka liittyy aiheeseen. Meillä usein annetaan lapselle tai koko perheelle kotitehtävä, jota harjoitellaan seuraavalle kerralle. Varsinkin perheneuvolassa tämä on usein käytetty menetelmä vanhempien keskuudessa.

Tällöin kortin sisältö lähtisi elämään myös kodin ja perheen arkeen ja vaikuttavuus olisi isompi. Kaikissa korteissa ei tarvinne olla tehtävää, ehkä vaikuttavimmat olisi juuri tunnekorttien osalta.

Palaan varmaankin vielä palautteen muodossa, nämä olivat nyt nopeat ajatukset hetken käytön ja kokemuksen perusteella.

yst.terveisin; Marita

 

Öttiäisen opissa satujoogailemaan

Ette muuten uskokaan kuinka paljon on hommia lautapelin tekemisessä. Ensin on olemassa idea, jonka pohjalta tehdään pelin luonnostelmat ja aloitetaan testipelaaminen. Kun aikansa on testipelattu, laitetaan peli muille pelattavaksi ja sitten pelataan, pelataan ja pelataan. Palautteen perusteella tehdään muutokset ja pidetään se, mikä pitääkin pitää. Vasta tämän jälkeen alkaa grafiikan työstöt, piirtäminen, se ”oikea” tekeminen ja sitten mallitus, tuotteistus ja-ja-ja…. Huh!

Loppusyksystä ennen joulua julkaistavassa Pomenian Satujooga-lautapelissä seikkailee enemmän hahmoja kuin ensimmäisessä kokeiluversiossa. Pelillinen idea pysyy yksinkertaisena, jotta sääntöjen lukemiseen kuin oppimiseen ei mene ikuisuus, vaan voidaan keskittyä seikkailuun tehtävineen. Juoni pelissä on sama kuin kirjassa ja mobiilipelissä: Pimeydenvelho Käämä haluaa estää Keijujen Taikapölyn keräämisen ja pitää Pomeniassa ikuisen talven. Niinpä Käämä piilotti Pomenian tärkeät Taikaesineet (7kpl) ja nappasi vangiksi kaikkein rohkeimman keijun, Rutun. Kaikki meni ihan vinksin vonksin eikä tärkeän Taikapölyn keräämisestä tullut enää yhtään mitään. Tarvitaan siis apua etsimään piilotetut esineet ja pelastamaan Ruttu keiju Käämäkallosta.
Kuten kaikkein parhaimmissa seikkailuissa niin myös tässä eli mukana on paljon taikapölyä, rohkeutta, sinnikkyyttä sekä opittavia taitoja sillä matkan varrella tehdään toinen toistaan tainomaisempia taituritemppuja (satujooga, satuhieronta ja hassut kysymykset) ennen kuin päästään keijun pelastushommiin.
Pomenian satukirja ja seikkailu on mukaansa tempaava. Kirja on satutestattu eri testiryhmillä, ja on ollut ihana huomata, että hahmot siirtyvät kirjasta leikkeihin ja elävään elämään keskustelun aiheiksi sekä mietinnöiksi. Satukirjaa vielä kuvitetaan kuin hiotaan loppuun. Se ei kuitenkaan ole haitannut sadunmaailman vastaanottamista ja testaamista vaan päinvastoin: Lapset piirtävät Pomenian hahmoja sekä maailmaa. Tämä on paras palaute mitä työstään voi saada.
Satumobiilipeli on isojen kysymysten äärellä. Neuvottelut globaalin peliyhtiön kanssa ovat käynnissä, ja syksyllä nähdään miten tämä uusi mahdollisuus vaikuttaa kaikkeen. Peukut pystyyn. Meillä on mahdollisuus.
 
Mukana on tekemässä paljon osaajia, mutta meistä ne kaikkein osaavimmat ovat lapset itse, joilta on saatu palautetta kaikesta ja paljon, ottamalla heidät mukaan osana tekemisen prosessia. Tästä syystä lautapelinkin jumppa-apurina on juuri tuo pikku Öttiäinen, joka opastaa jooga-liikkeissä hassuttelua unohtamatta.
 
Koko kakun kokkaajana minulle on jännittävää saada seurata, mikä sitten on lopulta se, joka nappaa mukaansa kaikkein eniten: Kirja, lautapeli vai mobiilipeli? Noh, peukut ne minullakin on valmiina ja seikkailusaappaat jalassa. Ei siis muuta kuin tekemisen intoa ja syksyä odotellen 🙂

What are you really standing up for?

“Olipa kerran nyt ja ikuisesti Unien Taikamaa Pomenia, Pomeniassa Kukkaketo, Kukkakedossa suuren suuri Tammipuu, Tammipuussa, omissa kotikoloissaan asustelevat Keijut ja Keijuilla tärkeä tehtävä kerätä kukista Taikapölyä satumetsän talven ja hyvän varalle. Ja eräänä keväänä Pomenia tarvitsi apua. Apua etsittiin kaikista maailmoista, sillä tarvittiin juuri oikea lapsi auttamaan, sellainen joka oli niin hassu kuin halusikin olla. Sellainen kuin sinä.”

Näin alkaa Pomenian suuri seikkailu ja satu, jonka olen luonut yhdessä lapsieni kanssa. Koko Pomenia kaikkineen on aivan uskomaton, ja varsinkin kun miettii, että satumaailmasta tuli aika lailla sattuman sekä ruuhkavuosien väsymyksen seurauksena liki kaksikymmenvuotinen luomisprosessi.

Muistan sen kuin eilisen, kuinka kaikki alkoi. Sinä iltana, kuten aika tavallisesti tuolloin, olin aivan puhki. Olin kahden duracell pojan (2v ja 4v) äiti ja hoidin poikia kotona. Arkipäivät olimme perustamassani Lasten Leikkipuisto Nellissa yhdessä muiden lapsiperheiden kanssa, ja illalla vedin biccitunteja Vantaalla, Helsingissä ja Espoossa. Minulle tärkeää oli silloin ja on edelleen se, että sain hoitaa lapsiani itse. Taloudellisesti tämä merkitsi monesta asiasta luopumista kuin myös, että tapasimme lasten ollessa pieniä mieheni kanssa arkisin enemmän eteisessä kuin missään muualla.

Oli siis ilta ja takana pitkä päivä parin tunnin treeneineen. Sinä iltana en millään jaksanut lukea niitä samoja satuja samoine luisine puisine kuvineen, vaan rohjotin lasten sängyssä miettien, että miten hoidan homman alta pois mahdollisimman nopeasti ja helposti. Lasten tapellessa siitä kumman vuoro oli valita satu, niin sammutinkin valot ja sanoin, ettei tänään lueta yhtään mitään vaan äiti kertoo ihan oman sadun. Poikien kiukusta ja karjumisesta huolimatta sekä siitä ettei ollut ajatustakaan mistä tarinan taion, jatkoin. Saadakseni hiljaisuuden huoneeseen koputin sängyn päätyyn ja kuiskasin: ”Kuulitteko pojat? Joku koputtaa!” Hiljaisuus laskeutui huoneeseen, koputin uudestaan ja kuiskasin kovempaa: ”Kuulitteko? Joku koputti taas! Kuka se on? ” ”Se on lohikäärme”, kuiskasi kaksivuotias poikani takaisin epäröimättä hetkeäkään. ”Ja Äiti, se hakee meidät lentämään!” jatkoi hän silmät loistaen. Sinä iltana laskeutui lastenhuoneeseen Unimestari Unosen lisäksi taikuus ja taikapöly sekä alkoi seikkailu, jollaista en koskaan olisi voinut kuvitellakaan olevan olemassa.

Sanotaan, että lapset syntyvät tähän maailmaan vanhempiaan opettamaan. Minulle tämä on totta. Eniten elämästä ja itsestäni olen oppinut juuri vanhemmuuden ja vastuun kautta. Se miksi Tinttu.com aikoinaan syntyi ja tämän jälkeen Pomenia, ei ole tyhjänpäiväinen sattuma eikä tyhjempi businessidea. Pomenian, yrityksen, brändin, minun ja sadunmaailman pohjan ytimessä on kyse siitä, että kuka oikeasti voit olla ja olet sekä minkä arvojen puolesta toimit että taistelet. 

Kuuden lapsen äitinä perustarpeiden ja turvallisuussääntöjen lisäksi ”kasvatusperiaatteenani” on, että jos voin antaa vain yhden lahjan, annan innostusta. Lapsi on syntyjään rajaton, ennakkoluuloton, luova ja mielikuvitusrikas. Ei ole mitään syytä rajoittaa hänen luovuuttaan vaan annetaan lapsen olla juuri sellainen kuin oikeasti on. Kuinka monelta murheelta sitä pelastuukaan, kun on kyky  unelmoida, haaveilla ja mielihuvitustella? Mahdottoman kuvitteleminen mahdollistaa tässä elämässä enemmän kuin uskommekaan.

Ajatus esille tulemisesta sellaisena kuin itse oikeasti olen hirvittää hetken, sillä en ole täysin varma siitä, että onko aika oikea kiroilevalle peikkoäireelle? Mutta aika sen näyttää ja parempi herättää keskustelua kuin ettei ajatuksia ja keskustelua ollenkaan. Sydämestäni toivon, etten ole yksin. Maailma kun on niin paljon parempi paikka ripauksella taikapölyä ja taikuutta.  

”What are you really standing up for?”

Innostusta:
-Väritä lohikäärme Sisu, joka vei pojat ensimmäiselle kuutamolennolle v. 1999

 tulosta kuva tästä!