Pomeniaan ei ole koskaan ollut vain yhtä ovea. Yksi lapsi astuu Taikamaailmaan kirjan sivuilta, toinen kuvan kautta. Joku leikkii, toinen liikkuu ja kolmas kuuntelee.
Ja juuri niin sen kuuluukin olla.
Olen rakentanut Pomenian Taikamaailmaa lähes kolmen vuosikymmenen ajan kirjoittamalla, kuvittamalla, maalaamalla, leikkimällä, keksimällä ja loihtimalla. Samat hahmot ovat kulkeneet kirjoista peleihin, korteista leikkiin, seinille ja kokonaisiin ympäristöihin ja sitten taas takaisin tarinoihin. Pomenia ei ole koskaan ollut vain kirjasarja, eikä satu ole minulle koskaan vain tekstiä kansien välissä.
Nyt yksi ovi avautuu lisää.
Pomenian Taikamaailma alkaa vähitellen avautua myös kuunneltavaksi. Ei vain niin, että olemassa olevista kirjoista tehdään ääniversioita, vaan vähitellen rakentuu kokonainen Pomenian äänimaailma: kuunneltavia satukirjoja, kirjan rinnalla kulkevia PLING!-versioita, kokonaan uusia vain kuunneltaviksi syntyviä satuja, toiminnallisia satuseikkailuja ja myöhemmin myös musiikkia ja muuta äänimaailmaa.
Maailmaa, jota voi kuunnella, mutta myös kuvitella, leikkiä ja mielihuvitella itse.
Kaikkea ei tarvitse näyttää valmiiksi
Elämme aikaa, jossa melkein kaikki voidaan tehdä näkyväksi. Kuva vaihtuu ennen kuin edellistä ehtii kunnolla katsoa. Liikettä, ääntä, väriä ja uutta ärsykettä tulee lisää ja lisää, ja helposti syntyy ajatus, että lapsellekin pitäisi koko ajan näyttää enemmän, tehdä enemmän ja täyttää enemmän.
Minä ajattelen usein aivan päinvastoin.
Jos lapselle kerrotaan, että Kuusien Kuiske alkaa hämärässä kuiskia tavallista kummallisempia, hänen ei tarvitse heti nähdä valmista kuvaa siitä, miltä metsä sillä hetkellä näyttää. Hän pystyy kuvittelemaan sen. Jos sadussa Taikalinnan portin toisella puolella nukkuu VALTAVA lohikäärme, minun ei tarvitse päättää hänen puolestaan, kuinka valtava se oikeastaan on, minkä värinen se on, onko sillä piikkejä selässä, millainen sen kuono on tai kuinka pitkä sen häntä mahtaa olla.
Juuri siinä tapahtuu jotakin kaikkein tärkeintä.
Lapsi mielihuvittelee sen itse.
Kuva näyttää yhden maailman. Ääni avaa sata.
Siksi Pomeniaan tulee myös kokonaan uusia kuunneltavia satuja, joita ei kuviteta valmiiksi kannesta kanteen. Satu saa kannen, muutaman kuvan tai pienen vihjeen siitä, minkälainen maailma oven toisella puolella on. Loput saa kuulija rakentaa itse.
Se ei ole jotakin, mikä sadusta puuttuu. Se on tarkoitus.
Kun tarina kuuluu, kädet vapautuvat leikkiin
Kuuntelemisessa on jotakin, mistä pidän valtavasti. Tarina kulkee mukana, mutta se ei vaadi lasta katsomaan sitä. Kädet jäävät vapaiksi.
Niillä voi rakentaa, piirtää, muovailla, pukea nukkea, ajaa autoa pitkin lattiaa, tehdä majaa, lennättää keijua, kasata palikoita tai kaivaa esiin juuri sen lelun, jonka tarina yhtäkkiä toi mieleen. Välillä noustaan liikkumaan, pomppimaan, hiipimään, tasapainoilemaan tai kierimään matolla.
Tai ollaan tekemättä yhtään mitään.
Maataan peiton alla, katsellaan kattoa tai suljetaan silmät. Kun kaikkea ei anneta valmiiksi, ajattelulle jää tilaa ja leikille jää tilaa. Mielikuvitus saa tehdä sen, minkä se osaa kaikkein parhaiten: rakentaa kokonaisen maailman, jota kukaan toinen ei olisi voinut kuvitella aivan samalla tavalla.
Siksi kuunneltavat sadut eivät ole meille vain uusi tapa julkaista samaa sisältöä toisessa muodossa. Ne ovat uusi tapa astua Pomeniaan.
Ripaus taikaa ja vähän vanhaa aikaa
Tässä kaikessa on samalla jotakin hyvin tuttua.
Moni muistaa kasetit ja myöhemmin CD-levyt. Kirja syliin, satu soimaan ja sitten jossakin kohdassa pieni ääni:
PLING!
Aika kääntää sivua.
Siinä ei ollut kymmentä liikkuvaa elementtiä, jatkuvasti vaihtuvaa kuvaa, vilkkuvia painikkeita eikä seuraavaa ärsykettä odottamassa nurkan takana. Tarina riitti.
Minusta on aika ihmeellistä, että juuri tämän päivän tekniikka mahdollistaa palaamisen johonkin noin yksinkertaiseen. Teknologian ei tarvitse aina nopeuttaa. Sen ei tarvitse täyttää jokaista tyhjää hetkeä, tehdä kaikesta liikkuvaa tai pitää huomiota väkisin kiinni ruudussa. Se tekee myös aivan päinvastoin. Se antaa tarinan kuulua ja muun maailman hetkeksi hiljentyä.
Tuomme Pomeniaan myös tämän vanhan kuuntelemisen tavan takaisin, tietenkin uudella tavalla ja ripauksella taikaa. Joissakin kirjoissa ääni kulkee kirjan rinnalla ja pieni taikaääni kertoo, milloin sivua käännetään.
PLING!
Kansi näyttää oven seikkailulle.
Loput saa mielihuvitella itse.
Koko Pomenian satumaailma saa vähitellen äänen
Tämä ei jää yhteen äänisatuun eikä muutamaan kokeiluun. Pomenian kirjat, uudet sadut, toiminnalliset seikkailut ja myöhemmin myös musiikki alkavat vähitellen muodostaa omaa äänimaailmaansa.
Taikamaailman trilogia saa äänen. Kuvakirjat saavat äänen. Taikapölyn salaisuus, Sisu sankarina, Ruttu Rusinalle ei ryttyillä, Nitiäisen ja Natiaisen tarinat ja muut Pomenian sadut tulevat vähitellen kuunneltaviksi.
Osa kulkee kirjan rinnalla, osa kuunnellaan kokonaan omana satunaan ja joihinkin tulee mukaan leikkiä, liikettä ja toimintaa. Rinnalle syntyy aivan uusia kuunneltavia tarinoita, joita ei ole koskaan painettu kansien väliin.
Joskus vain kuunnellaan satua. Joskus lauletaan. Joskus käännetään kirjan sivua pienen taikaäänen kohdalla. Joskus noustaan lattialle pomppimaan, hiipimään, tasapainoilemaan tai ratkaisemaan jotakin aivan kummallista ROPLEEMAA.
Ja joskus satu jatkuu vielä pitkään senkin jälkeen, kun ääni on jo lakannut kuulumasta.
Siinä kohtaa se on siirtynyt lapselle.
📚 Tutustu kirjoihin Pomenia Shopissa
👉 Pomenian koko kirjatrilogia
👉 Taikapölyn salaisuus
👉 Sisu Sukkela sankarina
👉 Ruttu Rusinalle ei ryttyillä
👉 Satusukat ja Suuret Suunnitelmat
Haluamme mahdollistaa enemmän
Tämä on minulle tärkeä osa koko ajatusta.
Tarkoitus ei ole paketoida samaa tarinaa yhä uudelleen, vaan antaa sille uusia tapoja tulla lapsen luo.
Haluamme mahdollistaa enemmän.
Sen, että jo olemassa oleva kirja saa uuden elämän äänen kautta. Sen, että kirjan ostanut perhe saa sen rinnalle kuunneltavan sadun helposti ja kohtuullisesti. Sen, että satu voi tulla lapsen luo myös silloin, kun hän ei vielä itse lue, lukeminen tuntuu vaikealta tai juuri sillä hetkellä tekisi paljon enemmän mieli rakentaa majaa kuin istua kirja sylissä.
Haluamme mahdollistaa myös sen, että kirjaa voidaan kuunnella yhdessä ja silti jokainen voi nähdä mielessään hieman erilaisen maailman.
Ja ennen kaikkea haluamme mahdollistaa aivan uudenlaisia satuja. Sellaisia, joissa kaikkea ei edes ole tarkoitus näyttää.
Satu antaa alun.
Lapsi jatkaa.
Ääni ei korvaa kirjaa. Se avaa kirjaan ja koko Taikamaailmaan uuden oven.
Ensimmäisenä ovesta kurkistaa Kummitusilta
Ensimmäinen kokonaan tätä uutta maailmaa varten syntynyt satuseikkailu on Kummitusilta. Se näyttää samalla ensimmäistä kertaa käytännössä, mitä tarkoitan sillä, ettei kuunneltavan sadun tarvitse olla vain ääneen luettu kirja.
Kuusien Kuiske kuiskii tavallista kummallisempia. Nitiäisen nenään lätsähtää ruttuinen kuvakutsu. Nippe ja Nappe odottavat korkealla Kummitustornissa, ja tietenkin sinne pitää päästä.
Mukaan tarvitaan kummitusviitat, seikkailulakit, vauhtipillit, eväitä ja aivan liian monet varasukkahousut. Mutta Taikalinnan portilla odottaa ROPLEEMA: kymmenen lukkoa ja niiden toisella puolella jotakin VALTAVAA, joka on viisainta antaa nukkua.
Kummitusilta julkaistaan kolmessa osassa.
Tutustu Kummitusiltaan Pomenia Shopissa →
Tällä kertaa kuulija saa myös valita, kenen kanssa hän lähtee seikkailuun. Toisen version lukee Pomenian prinsessa Petronella (satutaiteilija itse) ja toisen kertoo Peksu, Pomenian oma AI-peikko.
Prinsessa Petronella
Ääninäyte · 30 s
Peksu Peikko
Ääninäyte · 30 s
Meille Peksu ei ole nappi, ominaisuus tai tekninen temppu. Peksu on Pomenian ikioma Vuorenpeikko. Hahmo, joka istahtaa tarinan ääreen ja alkaa kertoa.
Mutta tekniikka ei ole sadun pääasia. Tarina on.
Hahmot ovat. Taikamaailma on.
Peksu saa olla Peksu, ja kuulija saa itse päättää, kumman mukana hän tällä kertaa lähtee.
Kummitusilta ei myöskään lopu, kun satu loppuu. Päinvastoin.
Kymmenen temppua. Kymmenen lukkoa. Kymmenen Tähtihetkeä.
Taikalinnan portissa odottaa kymmenen lukkoa. Kuvakutsuun on piilotettu kymmenen temppua, ja jokaisen mukana uinuu pieni taikapölyhimppunen.
Kun temppu tehdään, taikapölyhimppunen herää.
PLING!
Se kiepahtaa ilmaan ja suhahtaa kohti yhtä Taikalinnan portin lukkoa.
FIUUUH!
Sitten kuuluu:
KLIK!
Lukko aukeaa ja sen paikalle syttyy tähti.
Näin Kummitusilta muuttuu seikkailun edetessä. Lukot vähenevät, tähdet lisääntyvät ja Nitiäinen ja Natiainen pääsevät askel askeleelta lähemmäksi Kummitustornia.
Tähti ei ole erillinen palkinto eikä tarinaan jälkeenpäin lisätty suoritusmerkki. Se syntyy siitä, että jotakin tapahtui. Jokin, mikä oli hetki sitten lukossa, aukesi. Jokin, mikä näytti esteeltä, muuttui onnistumiseksi.
Se on Tähtihetki.
Onnistuminen.
Pomeniaa ei vain lueta. Sinne seikkaillaan.
Minulle satu ei ole koskaan ollut vain teksti kirjassa. Se muuttuu kuvaksi, leikiksi, liikkeeksi, musiikiksi, keskusteluksi, majaksi olohuoneen lattialle, kummitusviitaksi, piirrokseksi tai kokonaiseksi seikkailuksi lapsen omassa päässä.
Siksi Pomeniaan astutaan monesta ovesta: lukemalla, kuuntelemalla, katsomalla, leikkimällä, liikkumalla, laulamalla, kuvittelemalla ja mielihuvittelemalla.
Kuuntele. Kuvittele. Leiki. Mielihuvittele. Seikkaile.
Siitä alkaa kokonainen Taikamaailma.
Ja seikkailu.
Sinun omasi.
P.S. Vielä yksi suuren suuri salaisuus! Koko lokakuun ajan Pomenian Satu-tilille liittyminen maksaa tasan 0 €. Ei himpun himppua. Ei lantin lanttia. Nappaa oma Satu-tilisi nyt – nopeat liittyvät, hitaatkin ehtivät vielä lokakuun loppuun asti.
