Pomenian väki
Tervetuloa, taikamaailmaan suureen seikkailuun!
– Olipa kerran… äiti tuumi ja etsi tarinan ensimmäisiä sanoja, – olipa kerran, aina ja ikuisesti…
– Ikuisesti?
– Ikuisesti. Pomenian taikamaailma. Ihmisten maailmassa oli talvi ja ilta, mutta Pomeniassa oli kevät ja ihka uusi aamu. Hiirenkorvat avautuivat untuvan pehmoisina, ja kukat venyttelivät varsiaan. Talviuniltaan heränneet otukset, joiden turkissa oli unikieppejä ja painaumia, haukottelivat niin, että leuat natisivat. Ja Unimestari Unonen… Muistatko Unimestari Unosen?
(Pomenia-taikamaailman suuri seikkailu – satukirja)
Näin aukeaa ovi Pomeniaan, paikkaan mikä on täynnä taikuutta, kauneutta ja maailman mahtavinta seikkailuseuraa.
Pomenian taikamaailman väki, olkaa hyvä!
Teo Takkutukka
Aito peikonpoikanen, vaikka on myös ihmisenpoikanen. Peikko on ihmisten maailmassa nimeltään Teo, Pomeniassa Teo Takkutukka, Teo on siis kahdessa maailmassa asuva Pomenialainen. Taikalähde ennustaa Teon saapumisen Pomeniaan ja kuvailee Peikon: ”pieni, takkuinen ja sinnikäs”, ja ennustus osuu hyvinkin oikeaan. Teo Takkutukan ystävä ja seikkailutoveri Pomeniassa on lohikäärme Sisu Sukkela. Teo kompastelee välillä omaan häntäänsä ja eksyy ja kompuroi, mutta sydän Peikolla on aina vankasti paikoillaan. ”Taikamaailmassa seikkaillaan taikaolentoina. Onhan ihminenkin toki taikaolento, mutta se unohtaa sen. Peikkona muistat paremmin.” selittää Unimestari Unonen, miksi Teo muuttuu Peikoksi.
Sisu Sukkela
Sisu on Lohikäärme, jolla on lentotaitoa ja muitakin taitoja paljon enemmän kuin itse tietääkään. Sisu saattaa joskus sählätä, varsinkin tulen puhalluksen kanssa, mutta muuten Sisu on vaaraton ja lempeä. Sisu suojaa herkkiä ja erityisiä jalkateriään neulasia ja teräviä kiviä vastaan villasukilla, joita hänellä on isot eripariset varastot. Sisulla on villasukat aina jaloissaan. Sisu on hyvin perso makealle ja hänen liikkeitään voi jäljittää seuraamalla tyhjiä karamellikääreitä. Joskus Sisu rutisee ja epäilee, ja vaikka onkin tulisieluinen, Sisu on hitaasti lämpenevää sorttia. Sisulla kestää sopeutua uusiin tilanteisiin, mutta kärryille päästyään hän on välillä jopa riehakas.
Tiitu Takkutukka
Peikonpoikanen se Tiitukin on Pomeniassa seikkaillessaan, ja vieläpä Teon pikkusisko! Sitä ei tiedetä, että kumpi sisaruksista on takkuisempi tai sinnikkäämpi, sillä välillä se on Teo, joka antaa siskolleen periksi (melkein aina ja juuri oikeissa asioissa) ja välillä Tiitu, joka harvemmin antaa periksi yhtään missään. Tiitun paras kaveri on Peppi Perhonen, joka nimensä mukaisesti on tujummasti vahvempi kuin perhosesta heti ensi alkuun kukaan uskoisi. Yhdessä Tiitu ja Peppi ovat aikamoinen seikkailupari ja niistä tarinoista puhutaan vielä pitkään.
Lilly Lohikäärmeneito
Lempeä, empaattinen ja itsenäinen Lohikäärmeneito Lilly asuu pienessä mökissä Kukkakedolla ja etsii joka päivä kedon kauneínta kukkaa - ja joka päivä hän löytää sen. Lilly löytää kaikesta ja kaikista kauneutta ja hyvää. Sisun mielestä (ja omasta mielestäänkin), Lilly Lohikäärme on i-ha-na. Lillyllä on päivittäin kahdesti tai jopa kolmesti vaihtuvat vaatteet, tanssikengät ja kauneusviitta. Lilly ympäröi itseään kauneudella.
Keijut
Pomeniassa on noin seitsemän keijua, ainakin kun viimeksi laskin. Keijut rakastavat tanssimista, pukeutumista ja hyvää ruokaa. Heidän kotikolonsa auringonnousun puoleisessa tammipuussa on aina suloisen sekamelskan vallassa. Keijut eivät ole hiljaisimmasta päästä eivätkä siivoa ennen kuin pakon pakko. Keijuilla on tärkeä tehtävä: he keräävät varhaisesta kesästä aina myöhäisempään kesäiltaan saakka Kukkakedon ja Nättiniityn kukista taikalusikallaan taikapölyä pieneen pölypussukkaansa ja toimittavat sen Taikalinnaan prinsessa Petronellalle. Taikapölyä tarvitaan talven ja kaiken hyvän varalle. Taikapöly saa aikaan mukavia ja onnellisia asioita! (Sissi Suloinen, Hilda Hihittäjä, Hansu Haaveilija, Kultakutri Kultainen, Lila Lempeä, Ruttu Rusina ja Fifi Fantastinen)
Ruttu Rusina
Ruttu on keijuista ainoa, joka uskaltaa kohdata Käämän. Ruttu on itseriittoisa ja ratkaisukeskeinen keiju, joka tekee kaiken ihan omalla tavallaan, usein vastavirtaan. Ruttua on kuvailtu myös sanoilla ”maailmanlopun keiju”. Ruttu ja Käämä ymmärtävät toisiaan. Ruttu ja Käämä saavat toisistaan älyllistä virikettä ja tarpeeksi vahvan vastuksen. Ruttu pitää tanssimisesta, kuten muutkin keijut, mutta hänen mielestään pitää olla muitakin kuin pelkkiä keveitä keijupäiviä.
Prinsessa Petronella ja Lumi Kultainen
Prinsessa asuu Sinisen metsän keskellä lasisessa Taikalinnassa. Hän ottaa vastaan keijujen keräämän taikapölyn ja jakaa sen linnasta koko Pomenialle. Hän toivoo täydestä sydämestään, että kaikilla olisi aina hyvä olla. Prinsessan saapuminen linnaan on yksi Pomenian vanhimmista tarinoista. Prinsessa poistuu linnasta vain ani harvoin ja silloinkin usein ihan salaa. ”Shhh hiljaa. Älä vain kenellekään kerro, että livistän juuri. Sipisipsuttaen salaa karkaan luokse Sydänpuun ja haen taivaalta alas kultaisen kuun.” Petronellan uskottu on yksisarvinen Lumi Kultainen. Aurinkoinen on kehrännyt kultaa sen harjaan ja häntään ja karvapeite hohkaa kimallusta ja hopeaa. Päivisin Lumi laiduntaa Nättiniityllä ja yöt nukkuu Sinisessä metsässä.
Herra Hiiri
Herra Hiiri lähestyy tilanteita pukeutumalla. Pukeutuminen ei ole Hiirelle turhamaisuutta, vaan työasu ja välttämättömyys, kuten haarniska ritarille. Vaikka Hiiri käyttää valtavasti aikaa vaatekaapilla ja peilin edessä, hän ei ole pelkästään itsekeskeinen, vaan pomenialaisista juurikin se, joka todella pistää itsensä likoon kaikkien yhteiseksi parhaaksi. Hän tekee suuret uroteot vaatimattomasti, melkein toisilta salaa. Pukeutumalla Hiiri saa myös elämästä kokemuksia ja uutta tietoa, sillä Hiiri on utelias ja hyvin elämänhaluinen. Suden puvussa Hiiri voi kokeilla miltä tuntuu olla susi ja keijumekossa hän saa tutustua elämään keijuna. Herra Hiiri on myös yllytyshullu, mikä ilahduttaa suuresti Unimestari Unosta.
Koppis Kuoriainen
Koppis on wannabe-lepakko, mutta oikeasti Koppakuoriainen. Koppis on teräväkielinen koppistelija, pomottaja ja päällepäsmäri, joka tekee mitä haluaa ja samalla laittaa muutkin tekemään mitä haluaa. Hän haastaa itseään ja ottaa riskejä. Hän rakastaa kaikkea rohkeaa. Mitä vain, kunhan siinä on jotain uskaliasta ja jotain, mitä ei olla ennen tehty. Kovakuorisuudesta huolimatta Koppis on oikeamielinen ja yhteisöllinen ahkeroitsija. Hän auttaa pyytämättä ja tekee voileipiä niin, että kaikille riittää. Koppis on myös Pomenian parsija, ompelumestari ja Sisun kämppis.
Unimestari Unonen
Unonen on unen ja valveen rajoilla liikkuva tietäjä ja taikapölyllä taikoja. Hän voi vierailla toisissa maailmoissa ja tuo välillä Pomeniaan tietoa ihmisten maailmasta. Unonen on Herra Hiiren hyvä ystävä ja ilkikurisena humoristina hän yllyttää Herra Hiirtä hupsutuksiin. Unonen on luonteeltaan rento ja ”hyvä liikkuja”. Unonen kiipeilee, tasapainottelee ja tanssii asettelemalla itseään hienoihin asentoihin. Unosella on päässään hattu, joka liikkuu Unosen tunteita tulkiten ja ilmassa kiemurtaen, näyttäen välillä kissanhännältä tai savukiemuralta.
Herra Pöllö
Herra Pöllö on väsynyt ja loivaliikkeinen lintu, joka harvoin, jos koskaan jaksaa kiinnostua mistään. Pöllön mielestä jutteleminen on turhaa, koska kukaan ei kuitenkaan ymmärrä ketään. Hän ei usko keskustelemiseen. Pöllö tietää liikaa, eikä tiedoilla, kuten luku- ja laskutaidolla ole oikeastaan käyttöä Pomeniassa, joten Pöllö nukkuu....Krooh-pyyh.....krooh...aina. Huhuu! Pöllöllä on aina tärkeää ja merkittävää asiaa sanottavana...
Noita-akka Perdita
Teräväkielinen ja -mielinen noita, joka ei kysy lupaa tehdäksensä eikä tee mitään luvataksensa. Perdita loitsii voimallisesti ja omaperäisesti. Hän ei koskaan loitsi samaa loitsua kahdesti, joten taikominen pysyy mielenkiintoisena, yllättävänä ja hauskana. Seuralaisina noidalla on korkeanpaikan kammoinen kissa Miukku Maukku, sekä Kana Kotkotin, loistavaa kahvia tarjoileva kanakahvipannu. Perdita lentää luuta Kepposellaan kaiken yläpuolella ja on taivaallisen vapaa!
Pimeydenvelho Käämä ja Rosvokoira
Pimeydenvelho Käämä Kalevi Kemppinen on mainettaan pahempi, synkeä säätäjä, itsekseen mutisija, älykäs, mutta elämästä erkaantunut erakko. Hän haluaisi, että kaikki eläisivät kuten hän, jolloin koko maailma olisi hänelle sopiva, eikä tarvitsisi vetäytyä luolaan. Pomenian värit ja äänet ärsyttävät Käämää ja Käämä tekee jatkuvasti töitä tuhotakseen ilosta edes osan. Käämä ei pidä elämästä, sillä elämä on epäkäytännöllistä ja rönsyävää. Hän ei juhli eikä pidä muutoksista. Melkein kaikki pomenialaiset pelkäävän Käämää ja varsinkin Käämän tapaa elää. Rosvokoira asuu Käämäkallossa Käämän kanssa. Hän on purijoista pahin, eikä osaa käskyä ”irti” – ei edes Käämän sanomana. Rosvokoiralla on vaiherikas menneisyys. Alkujaan rosvokoira oli susi, eikä nenäkään ollut pinkki. Pinkillä nenällään koira pystyy haistamaan keijut.
Varjo Valdemar
Varjo on ohuella säikeellä kiinni Käämässä, mutta siitä hän venyy minne tahtoo. Varjo kuiskii, juonii ja vakoilee, puhuu välillä totta ja välillä valehtelee ja huvittelee sotkemalla asioita. Rakastaa ohjailla tilanteita pieleen. Varjolla on pahempi luonne kuin Käämällä eikä minkäänlaista omaatuntoa. Varjo on ilkeä...hui!
Nappaajakuuset Pihka ja Pahka
Pimeydenvelho Käämä Kemppisen Käämäkallon nippa nappaavat kauhut eli Pihka ja Pahka. Vartijakuuset. Nappaajakuuset. Heillä on PITKÄT piikikkäät oksakädet, juurakkoiset jalat (nopeat), ja jos et ole varovainen niin NIPS NAPS napsauttavat sinut kiinni…eivätkä muuten päästä irti ennen kuin itse Pimeydenvelho Käämä käy vapauttamassa (tai sitten keksit ihan omin keinoin kuinka katalasta otteesta päästään irti). Eivät ole terävimmästä päästä vaikka kuusen nokka joskus terävä onkin. Yhtä kaikki. Liian läheltä ei kannata mennä eikä kyllä koko Korpimetsään muutenkaan ellei sitten ole jotain tosi tärkeää asiaa...tai olet velho, Rosvokoira tai lepakko.
Hämyhäkit
Pomeniassa Nättiniityn varjoissa asuvat hämyhäkit ovat erinomaisia kutomaan verkkoja ja rummuttamaan (kaikilla kahdeksalla jalallaan). Hämyhäkit tulevat mieluiten esiin vasta illan hämyssä. Jos haluat suojata jonkin yöksi ulos jäävän vaatteen hämyhäkeiltä, voit ripotella siihen pippuria. Muutoin hämyhäkit saattavat nakertaa sen yöllä haperoksi. Hämyhäkit voivat kiukustua tulisesti, mutta leppyvät nopeasti. Näin on käynyt ainakin miljoona ja yksi kertaa, mutta ei se haittaa mitään eikä ketään edelleenkään.
Pikku Kettu
Pikku Kettu on iloinen ja utelias veijari. Hän on kiinnostunut kaikesta ja jos ei ymmärrä jotakin, selvittää sen. Pikku Kettu keksii aina mukavimmat puuhat ja parhaat leikit. Hän on Nitiäisen ja Natiaisen hyvä ystävä. Pikku Ketulla on suuri ja lämmin sydän.
Nitiäinen ja Natiainen
Nitiäinen ja Natiainen ovat veljeksiä. He ovat niin saman näköisiä, että sekoittavat välillä itsekin, kumpi on kumpi. Pikku otukset ovat herkkiä innostumaan, mutta touhuissaan tuuppaavat välillä sekoilemaan vähän (tai vähän enemmänkin). Pojat asuvat kotikolossa kuusen alla metsän reunassa, Kukkakedon laidalla.
Trubaduuri Trumpeteer
Trumpeteer on tunteellinen, herkkä hassuttelija, kaihoisa sydäntä raastava trubaduuri ja rakkaudellinen jamittaja. Setti on aina valmiina. Hän ei puhu, sillä hän soittaa mitä tuntee ja mitä tapahtuu. Hän tulkitsee Pomeniaa. Trumpeteer hyväksyy jokaisen sellaisena kuin on ja näkee jokaisen tarpeellisena sointuna kokonaisuudessa. Musiikilla hän pääsee ajan ja paikkojen ulkopuolelle ja on vapaa tekemään rajanylityksiä toisiin maailmoihin, aivan kuten Unimestari Unonen.
Öttiäiset
Pomeniassa asuu paljon monenlaisia öttiäisiä. Nättiniityllä asuvat mm. Leppis, Amppis, Hämyhäkit ja Koppis Koppakuoriaisen serkut, eli oikeat Kovakuoriaiset. Öttiäisten rakentavat majoja, telttailevat, herkuttelevat, rakastavat laulamista, näyttelemistä ja vaikka mitä. Ehdoton lempileikki mitä voi leikkiä missä vaan on hippa! Tiesitkö, että heillä on neljä kertaa vuodessa pidettävät Suuret Öttiäisten kisat? En minäkään tiennyt.. mutta nyt tiedän.
